Les examens.

Koulu alkaa jo olemaan lopuillaan ja tenttiviikkokin on yhtä tenttiä vaille valmis. Takana on jo kaksi muuta tenttiä tällä viikolla ja kahden muun kurssin tentit on olleet jo aikaisemmin lokakuussa ja marraskuun alussa. Tenttiviikko Skemassa on periaatteessa kahden viikon mittainen, ts. se on ajoitettu kahdelle viikolle. Tämä tosin kuitenkin riippuu hyvin paljon valituista kursseista ja niiden tenttiajankohdasta. Itselläni esimerkiksi suurin osa kursseista on valinnaisia, joka tarkoittaa sitä, että tenttikerta on kurssin viimeinen luentokerta. Täten tentit ajoittuvat joulukuun alkuun. Jos valitsee niin sanottuja ’core’- kursseja, on tenttikerta todennäköisesti sitten sillä toisella tenttiviikolla, sillä niiden tenttiajankohta selviää yleensä vasta aika myöhään. Monet tentit koostuvat case-tehtävästä, jossa opiskelijan tulee vastata case-tekstin pohjalta annettuihin kysymyksiin ja analysoida sitä. Tämän lisäksi tenteissä on vielä kysymyksiä avainkäsitteistä; näitä kysymyksiä on yleensä yksi tai kaksi. Aikaa tentin suorittamiseen on vain puolitoista tuntia, joka on todella vähän ottaen huomioon, että ainakin Suomessa on tottunut vähintään kolmen tunnin tenttiaikoihin. Tämä tarkoittaa sitä, että tenttipaperin eteen saadessaan ei ole kyllä aikaa arpoa vastauksia, vaan kirjoittaminen täytyy aloittaa saman tien tai muuten aika loppuu kesken (ja yleensä opettajat eivät jousta tästä puolestatoista tunnista). Itse olen ainakin oppinut nopeaksi kirjoittajaksi, mutta tekniikan oppiminen vie oman aikansa. Lokakuussa sain hyvän harjoittelun tähän, sillä päätimme Doing Business in Europe -luokkamme kesken, että pidämme lokakuun puolen välin jälkeen välikokeen. Aikaa oli siis puolitoista tuntia ja edessä kolme sivua case-tekstiä ja siihen liittyvät kysymykset sekä kaksi muuta Euroopan instituutioihin liittyvää kysymystä. Muistin tentin alussa kuinka en muistanut tenttialueesta mitään, vaikka olin mielestäni valmistautunut tenttiin todella hyvin. Pikku hiljaa alku paniikin jälkeen sain kuitenkin ajatuksesta kiinni ja täytyy sanoa, että kiire meinasi tulla, että ehdin vastaamaan jokaiseen kysymykseen ennen kuin aika loppui. Toinen tentti esimerkki Globalization –kurssista: aikaa oli samat puolitoista tuntia ja kyseessä monivalintatentti. Edessä kahdeksan sivua, yhteensä 50 monivalintaa. Paniikki. Ajatuksena ’mä en pysty tähän’. Yhtä monivalintatehtävää kohden kolme vastausvaihtoehtoa. ’Ei oo kyllä mun vahvin osaamisalue’ ajattelin. Siinä sitten aloin kahlaamaan kysymyksiä läpi ja miettimään mahdollisia oikeita vastauksia. Osa kysymyksistä oli aivan vieraita, mutta jotenkin siitäkin tentistä selvisin juuri ja juuri annetun ajan puitteissa. Kaiken kaikkiaan tentit ovat ihan ok; ainakaan niillä kursseilla, jotka itse valitsin, tentit eivät olleet vaikeita. Ainoa asia, joka oli hieman omituista oli tenttikäytäntö; tentit eivät todellakaan ala ajoissa ja joihinkin tentteihin joutuu jopa viemään omat tenttipaperit. Lyijykynällä ei tarvitse kirjoittaa vaan mikä tahansa kynä käy (ranskalaiset jostain syystä suosivat mustaa kynää).

On vaikea uskoa, että koulu täällä Ranskassa on tosiaan lopuillaan ja ensi viikolla on vuorossa paluu Suomeen. Tänään on siis viimeinen koulupäivä Skemassa ja viimeinen tentti iltapäivällä. Kyseessä on ranskan tentti, jossa pitää kirjoittaa mielipidekirjoitus annetusta tekstistä. Siitä kun selviän niin saan hyvällä omallatunnolla aloittaa viimeisen viikonlopun täällä Ranskassa; tiedossa on rentoutumista, hyvän ruoan maistelua ja kaupunkikierroksia ystävien seurassa.

Atmosphère de Noël.

Jo muutaman viikon ajan on ollut mahtava seurata miten ranskalaiset valmistautuvat jouluun. Kaikki alkaa jouluvalojen ripustuksesta pienen pienille kaduille ja kujille; ne ovat kuin tehtyjä juuri niille varatuille paikoille. Ne täydentävät vanhan kaupungin tunnelmaa juuri oikealla tavalla ja valaisevat katuja kauniisti auringon laskiessa mailleen. Lisäksi kaupat panostavat joulukoristeluun aika tavalla; joulukuusen lisäksi joka puolella roikkuvat joulunauhat ja pallot ja kaiken kruunaa joululaulut. Voisi kuvitella, että kyseinen jouluhössötys olisi aika imelää, mutta sitä se ei ole; täällä se osataan rakentaa kauppoihin niin, että se luo mukavan ja kutsuvan tunnelman. Joskus jopa unohtaa olevansa joulukuussa, sillä täällä Etelä-Ranskassa ei ole yhtään lunta ja suurimman osan ajasta taivaskin on aivan pilvetön.

Ranskalaiset rakastavat joululahjojen ostamista. Joka päivä näkee ihmisiä tulevan ulos kaupoista monien kassien ja pakettien kanssa. Ensimmäiset joululahjapakkaukset kauppoihin ilmestyvät suunnilleen marraskuun puolivälissä ja siitä se jouluinnostus sitten alkaakin. Mitä lähemmäksi joulua mennään, sitä enemmän kaupat ja liikkeet tarjoavat ostettavaa tavaraa. Hyvä esimerkki aivan kaikkea joulutavaraa tarjoavasta ketjusta on Carrefour. Sen isoimmissa kaupoissa tavaraa on enemmän kuin tarvitsisi; peruselintarvikkeiden lisäksi se pursuaa kaikenlaista jouluun liittyvää joulukoristeista puhuvaan joulupukkiin. Ilmapiiri Carrefourissa on aivan sanoinkuvaamaton: ihan kuin ihmiset pelkäisivät kaiken loppuvan kesken, sillä vähintään joka toinen ihminen juoksee aivan päättömästi suuntaan jos toiseen. Olen edelleenkin sitä mieltä, että jokaisen tulisi kokea edes kerran elämässään Carrefour joulusesongin aikaan; sen jälkeen omat kauppaostokset Suomessa tuntuvat hyvin kevyiltä.

Myös joulumarkkinoiden merkitys täällä Ranskassa on aivan toisenlainen: pienet kojut ovat vieri vieressä täynnä kaikenlaista mahdollista joulutavaraa ja tuliaista. Niiden vieressä höyryää kuumat makkarat ja pikkusuolaiset, joita nälkäiset markkinaihmiset jonottavat minuuttitolkulla. Joulumarkkinoiden keskiönä on valtavan suuri joulukuusi, joka on koristeltu punaisin joulupalloin ja valkoisin joulunauhoin. Se on sijoitettu suuren vesiputouksen viereen, jossa on tilaa istua ja ihailla kyseistä komeutta. Kaiken kaikkiaan joulumarkkinat levittäytyvät ympäri suurta Place Massenaa Nizzassa, jossa liikenne ei pysähdy koskaan ja jossa ihmiset nauttivat tunnelmasta ja istuvat kahviloissa yömyöhään.

Impressionnant Saint Tropez.

Olimme jo pitkään puhuneet menosta Saint Tropeziin Tiian kanssa, mutta emme olleet saaneet sitä aikaiseksi lähinnä siksi, että aina kun olimme suunnitelleet lähtevämme, olikin yhtäkkiä alkanut sataa ja suunnitelmat lykkäytyivät aina vaan edemmäksi. Vihdoin yhtenä torstaina, joka oli kansallinen pyhäpäivä täällä Ranskassa, päätimme Tiian ja Nataschan kanssa lähteä katsomaan tätä kuuluisaa paikkaa. Koska Nataschalla on auto, oli matkamme ns. ’road trip’ pitkin moottoritietä ja pikkuisia tienpätkiä. Alun matkasta taitoimme siis moottoritiellä, sillä se on todella nopea; matkalla on vain muutama pakollinen tiemaksuosuus, mutta muuten kolmikaistaisella tiellä on sujuvaa matkustaa (tosin valppaana saa olla kokoajan, sillä ranskalaiset ovat aikamoisia kuskeja!). Kun matkaa on jäljellä suurin piirtein 30 kilometriä, käännytään moottoritieltä oikealle kohti Saint Maximea, joka on pieni kylä ennen Saint Tropezia. Saint Maxime on idyllinen rantakaupunki, jonka rannat ja puistot näyttävät jopa vielä marraskuussa siltä kuin olisi keskellä kesän kovinta hellettä. Ainoastaan mereltä puhaltavasta kylmästä tuulesta voi erottaa sen, että syksy on jo todella pitkällä. Taivas oli pilvetön ja aurinko paistoi. Päätimme mennä rannalle ottamaan muutaman valokuvan ja otoksia niin yksin kuin ryhmässä tulikin otettua sitten aikamoinen määrä.

Saint Maximesta jatkoimme matkaa kohti varsinaista päämääräämme ja matkalla ihastelimme rantamaisemia. Saavuttuamme Saint Tropeziin huomasimme, että auton pysäköinti olikin sitten hieman haasteellisempi juttu; itse keskusta on pieni ja parkkitilat todella rajatut. Ajoimmekin sitten hieman sivummalle ja onneksemme löysimme paikan sellaiselta alueelta, jossa ei ollut pysäköintimaksua (ne kun saattavat olla yhdeltä tunnilta jopa 5€). Tämä oli myös hyvä ratkaisu sen kannalta, että saimme mukavan iltapäiväkävelyn raittiissa syysilmassa ja pääsimme kiertämään pieniä kujia, jotka olivat täynnä pikkuruisia putiikkeja. Koska oli pyhäpäivä, suurin osa putiikeista oli kiinni ja vain muutamat pitivät ovensa auki. Silti väkeä riitti todella paljon ja melkein jokaisessa sai raivata itselleen tietä päästäkseen eteenpäin. Putiikkeja ihastellessamme kävelimme samalla kohti satamaa, jossa sitä ympäröivät suuret jahdit ja kahvilat. Kesäisin korkean sesongin aikaan satama on todella vilkas; monet turistit ja julkimot tulevat sinne viettämään kesälomiaan ja nauttimaan sen moninaisesta tunnelmasta. Satama oli myös nyt hyvin täynnä ottaen huomioon, että oli jo marraskuu; monet istuivat kahviloissa tai nauttivat iltapäivän ateriansa mukavan lämpimässä säässä. Olimme itse myös suhteellisen nälkäisiä, joten päätimme mennä syömään kuuluisia lettuja, jotka paikallisella nimellä tunnetaan sanalla Crêpe. En yhtään ihmettele, että paikka on kuuluisa crêpeistään; lettu oli todella rapea ja maukas ja asiakkaita olisi ollut enemmän kun paikkoja koko ravintolassa.

Syötyämme kiipesimme pitkin vanhoja puuportaita korkealle mäen kukkulalle, josta oli mahtavat näkymät yli Saint Tropezin. Siellä otimme muutamia valokuvia ja nautimme maisemista auringon paistaessa edelleen pilvettömältä taivaalta. Huomasimme, että aika oli mennyt kuin siivillä ja totesimme, että olisi aika lähteä kävelemään kohti autoa, jotta osa automatkasta voitaisiin vielä tehdä valoisaan aikaan. Kävelimme vielä kerran sataman ja putiikkien läpi autolle, jossa yhdessä joimme Canada Dry:t (inkiväärijuoma) ennen lähtöä. Sitten hyppäsimme Mini Cooperiin ja iloisin mielin lähdimme tekemään matkaa takaisin kohti Antibesia.

Le commencement de la fin et un peu la culture.

En ole kerennyt kirjoittamaan blogiini toviin, sillä kurssien kanssa on ollut niin paljon tekemistä, että olen melkeinpä unohtanut tänne kirjoittamisen kokonaan. Niin kuin otsikko kertoo, vaihtoaika täällä Ranskassa alkaa olemaan jo pikkuhiljaa puolivälin paremmalla puolella. Aika on mennyt todella nopeasti ja on vaikea käsittää, että vajaan kuukauden päästä olen takaisin Suomen maaperällä. Varsinaisia luentoja on jäljellä enää kaksi viikkoa ja sitten alkaakin täällä tenttiviikko, joka itselläni kestää viisi päivää. Paljon on siis tehtävää tämän viimeisen kuukauden aikana, sillä melkein kaikilla kursseilla on jokin harjoitustyö ja kirjoitettavaa siis riittää. Ajattelin kuitenkin, että kirjoitan tänne tässä samalla museovierailuista, jotta teimme yhdessä Tiian ja Nataschan kanssa.

Sunnuntaina 7.11.2010 vierailimme Marc Chagallin (www.musee-chagall.fr) sekä Henri Matissen (www.musee-matisse-nice.org) museoissa Nizzassa. Joka kuun ensimmäisenä sunnuntaina kaikkiin museoihin on ilmainen sisäänpääsy, joten päätimme hyödyntää tämän oivan mahdollisuuden ja viettää päivän kulttuurin merkeissä. Jätimme auton parkkiin Marc Chagallin museon lähelle (joka oli ihme, sillä normaalisti parkkipaikat ovat aivan tukossa!) ja lähdimme innokkaina kohti ensimmäistä museovierailua.

Marc Chagallin museoon on helpot kulkuyhteydet esimerkiksi Nizzan lentokentältä tai juna-asemalta (Gare SNCF) busseilla numero 15 tai 22 (pysäkin nimi on Musée Chagall). Museo sijaitsee suhteellisen korkealla verrattuna esimerkiksi Nizzan suosituimpaan ostoskatuun (Jean De Médicine), joten kävellen sitä ei kannata lähteä etsimään. Museon sisäänkäynnistä aukeavat isot valkeat seinät, joita koristavat pienet yksittäiset kuvat sekä isommat, melkein yhden seinän kokoiset maalaukset. Marc Chagallin museo on siis tilava ja valoisa värien loisto, joka esittelee taiteilijan merkittävimpiä töitä perustuen muinaisen testamentin teemoihin. Maalaukset, piirustukset ja erilaiset lasi-ikkunat sekä veistokset ilmentävät sen ajan tekniikoita ja niiden kautta voikin nähdä töitä monesta eri näkökulmasta. Museossa pystyy helposti viettämään monta tuntia, sillä kuulokkeiden kautta on jokaisesta teoksesta mahdollista kuunnella sen synty ja tarina. Museo järjestää myös opastettuja ryhmäkierroksia, jotka tosin täytyy varata etukäteen. Museon ohessa on myös kauppa, josta voi ostaa sekä Marc Chagallin teoksista tehtyjä julisteita, postikortteja tms. että muiden taiteilijoiden, kuten esimerkiksi Claude Monnetin seinäkalentereita. Ja loppuun vielä tietoa valokuvauksen ystäville: museossa saa ottaa valokuvia! Ja sen kyllä huomasi, sillä melkein jokainen museossa ollut ihminen valokuvasi jotakin teosta.

Marc Chagallin museosta vielä hieman ylöspäin sijaitsee Henri Matissen töille omistettu museo. Se sijaitsee Cimiezin mäellä, jonka nimi tulee museon vieressä sijaitsevasta hautausmaasta. Kuten Chagallin museoon, myös Matissen museoon on helpoin ja kätevin tulla bussilla (nrot 15, 17, 20, 22 ja 25). Matissen museo sijaitsee loisteliaassa 1800-luvun genovalaisessa huvilassa. Se on täysin uudistettu ja laajennettu ja tänä päivänä sen laajuus on 2 815 neliökilometriä. Tässä laajuudessaan museon kokoelmaan kuuluu 68 maalausta ja paperileikkausta, 236 piirustusta, 218 kaiverrusta, 57 veistosta ja 14 kuvitettua kirjaa. Esillä on myös teoksia Matissen yksityiskokoelmasta, muun muassa lasiteoksia ja kulhoja. Rakennus on omiaan antamaan kokoelmalle loisteliaat puitteet ja sisustus vain korostaa Matissen töiden loistokkuutta. Koska museo on todella iso, pelkästään sen kävelemiseen kokonaisuudessaan saa kulumaan ainakin 45 minuuttia puhumattakaan siitä, että katsoo kaikki työt todella tarkkaan. Töiden arvokkuudesta kertoo jonkin verran se, että jokaisessa tilassa on oma vartiointimies, joka tarkalla silmällään ja valppaalla liikkumisellaan pitää ihmisiä silmällä; kamerat kannattaa pitää laukussa, sillä museossa on myös täysi valokuvauskielto. Museokierroksen jälkeen on mahdollista vierailla kirjakaupassa, joka sisältää kaiken mahdollisen mitä kuvitella saattaa. Julisteet, kirjat, postikortit, magneetit, kalenterit, muistivihkot ym. ovat vain osa kaupan suurehkosta valikoimasta. Voin luvata, että kaupasta on vaikea lähteä ilman että ostaisi mitään; värien ja muotojen kirjo on vastustamaton.

Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että vierailu molemmissa museoissa oli mieluisaa ja kulttuurisesti kiehtovaa; itse ainakin opin monista teoksista ja niiden historiasta, joista muuten en välttämättä tietäisi ollenkaan. Suosittelen ehdottomasti kaikille taiteen ystäville ja miksei muillekin kulttuurista kiinnostuneille.

Chaque jour je vais pour fair un cours.

Nyt olisi ehkä korkea aika kirjoittaa hieman jotakin kursseista, joita suoritan vaihtoni aikana sillä onhan vaihtoni jo puolessa välissä ja tällä hetkellä vietämme syyslomaviikkoa. Kaiken kaikkiaan olen siis valinnut kursseja eri aihepiireistä, sillä meidän ei ollut pakko valita jotain tiettyä pääainetta, koska vaihto kestää vain puoli vuotta. Itse käyn kuutta eri kurssia (kaikki ovat maisterintason kursseja lukuun ottamatta kahta kurssia), joista yksi on ranskankielen kurssi. Alla listattuna hieman tietoa kyseisistä kursseista ja niiden vaatimuksista:

Advertising strategy, 3 op (1,5h viikossa):

Kurssi käsittelee erilaisten mediakampanjoiden suunnittelua ja toteutusta sekä vertailee eri maissa tehtyjä kampanjoita ja niiden hintoja. Opiskelijan on tarkoitus oppia ymmärtämään, mitkä kaikki tekijät vaikuttavat mediamainontaan mainostettaessa eri kulttuureissa ja miten hyväksikin suunniteltu kampanja voi mennä täysin pieleen kulttuuristen väärinymmärrysten vuoksi. Käsiteltäviä aihealueita ovat esimerkiksi eri mediat (tv, radio, ulko -ja printtimainonta) sekä mainonnan säätelyyn liittyvät säädökset. Kurssille osallistumisen vaatimuksena on, että on lukenut aikaisemmin mainonnan peruskursseja, jotta perusasiat ovat hallussa ja se on tarkoitettu vain maisteritason opiskelijoille. Kurssin suoritustapana on tentti viimeisellä luentokerralla. Omat huomiot: kurssi on osittain hieman sekava, sillä siellä ei seurata mitään tiettyä ns. ’punaista lankaa’ vaan asioita poimitaan sieltä sun täältä. Opettaja ei käytä juuri tietylle tunnille suunniteltuja Power Point -slideja, vaan hyödyntää aikaisempien vuosien materiaaleja.

Creative marketing: specialty advertising, 3 op (1,5h viikossa):

Kurssi keskittyy luovan markkinoinnin osa-alueeseen eli erikoismainontaan. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi messuosastoilta saatavia ilmaisia kyniä, vihkoja, pinssejä ym. Kurssin alkuosa keskittyy teoriaan ja loppuosassa ryhmät rakentavat oman specialty advertising -kampanjansa, joka sitten esitetään kahdella viimeisellä kerralla ennen tenttiä. Käsiteltäviä aihealueita ovat erikoismainonnan historia, markkinatilanne ja kampanjan eri vaiheet. Tiettyjä esivaatimuksia kurssille ei ole ja tämän kurssin voi valita myös kanditason opiskelijat. Kurssin suoritustapana on kurssityö (50 %) ja tentti (50 %). Omat huomiot: kurssin parasta antia ovat henkilökohtaiset, oikeasta elämästä poimitut esimerkit yhdistettynä teoriaan. Opettaja tekee kurssista mielenkiintoisen, sillä hän tietää asiasta kaiken oman yrityksensä kautta ja osaa täten opettaa sen muille niin, että asia on selkeää ja sen ymmärtää. Lisäksi ymmärtämystä tehostaa se, että opettaja puhuu niin montaa kieltä, että jos jokin jää epäselväksi, hän selittää sen oppilaalle hänen omalla äidinkielellään. Suosittelen kaikille niille, jotka haluavat opiskella markkinointia hieman eri näkökulmasta.

Doing Business in Europe 1, 5 op (3h viikossa):

Tämä kurssi antaa todella laaja-alaisen kuvan kaupankäynnistä Euroopassa, keskittyen Euroopan Unionin syntyyn, historiaan ja erilaisiin sopimuksiin ja lainsäädäntöön ja tämän kautta muodostaa kuvan siitä, miten nämä asiat vaikuttavat eri yritysten toimintaan Euroopassa ja varsinkin Euroopan Unionin ulkopuolisten yritysten toimintaan EU:n sisällä. Kurssi muodostaa toisenlaisen näkökulman kansainvälistymiseen ja sen haasteisiin ja tämä kurssi on mielestäni sellainen, jonka jokaisen kauppatieteilijän tulisi käydä. Käsiteltäviä aihealueita ovat muun muassa EU:n syntyhistoria, erilaiset sopimukset ja lainsäädäntö sekä EU:ssa toimivat instituutiot. Esivaatimuksena kurssille on hyvät perustiedot mikro -ja makroekomiasta ja täten kurssi onkin mahdollista valita vain maisterintasolla. Kurssin arviointitapana on jatkuva arviointi (25 %), välitentti (25 %) sekä kurssityö (50 %). Kurssityö muodostuu isommasta projektista, jota tehdään pitkin kurssia ja jonka lopputulokset esittää viisi valittua opiskelijaa viimeisellä luentokerralla. Omat huomiot: erittäin selkeä ja hyvin organisoitu kurssi. Aikataulut ja kurssin tavoitteet selvillä hyvin aikaisessa vaiheessa. Luentoja helppo seurata ja ymmärtää opettajan tekemien Power Point -esitysten kautta. Vaativa kurssi, jossa pitää tehdä tietty määrä kirjallisia suorituksia tietyille tunneille sekä lukea kappaleita kirjasta, mutta samalla se myös antaa todella paljon. Ainoa miinuspuoli on pakollinen kirjan hankkiminen, jota ainakin koululta on vaikea saada ostettua (välitentissä ns. open book –metodi).

French language, 3 op (1,5h viikossa):

Ranskaa on mahdollista opiskella monella eri tasolla. Tason määrää orientaatiopäivänä tehtävä ranskan kielitesti, joka on pakko suorittaa jos haluaa lukea ranskaa vaihtonsa aikana. Jos on aloittelija, riittää kun testiin kirjoittaa ’beginner’ ja laittaa nimensä paperiin. Jos kuitenkin haluaa vaativammalle tasolle, on testistä saatava vähintään 15 pistettä. Itse käyn tasoa Intermediate, joka on ylin mahdollinen taso jota voi suorittaa. Opetus on tietenkin kokonaan ranskaksi ja tunneilla keskustellaan paljon erilaisista ilmiöistä ja viikonlopun suunnitelmista (tunnit ovat aina perjantaisin). Muita käsiteltäviä asioita ovat esimerkiksi adjektiivit, verbien taivutusmuotojen ja sanaston kertaus. Esivaatimuksena on, että hallitsee ranskan verbit, aikamuodot ja osaa muodostaa lauseita ja myös puhua sujuvasti. Kurssin suoritustapana on suullinen esitelmä (20 %), kirjallinen tuotos (20 %), jatkuva arviointi (20 %) ja tentti (40 %). Omat huomiot: kurssia ei kannata valita, jos ei ole lukenut ranskaa vähintään 3 vuotta, sillä siellä ei opetella eikä suuremmin kerrata perusasioita. Osaltaan hieman sekavahko kurssi, mitään tiettyä linjaa tuntien suhteen ei ole. Suosittelen itse kuitenkin kaikille niille, jotka haluavat nostaa ranskankieltänsä sille ’seuraavalle tasolle’.

Globalization, 3 op (15h viikossa yhden viikon ajan):

Ennen kuin varsinaiset kurssit alkavat, on niin maisterin kuin kanditasollakin mahdollista suorittaa intensiivikurssi, joka kestää yhden viikon ajan. Maisterintasolla tämä kurssi on Globalization, joka keskittyy maailmantalouden kasvuun ja kehitykseen, sen kohtaamiin kriiseihin, instituutioihin ja jossa käsitellään tarkemmin tiettyjä markkinatalouksia kuten Kiinaa, Intiaa ja USA:ta unohtamatta ilmastonlämpenemisen vaikutusta. Tunteja on viitenä päivänä viikossa kolme tuntia päivässä, yhteensä siis 15 tuntia. Kurssin suoritustapana on tentti, joka on kuitenkin vasta 1,5 kuukauden kuluttua intensiivikurssin loppumisesta. Esivaatimuksena kansantaloudellinen ymmärtämys ja kansainvälisen kaupankäynnin perusteet. Omat huomiot: kurssin pituus voisi hyvin olla myös kaksikin viikkoa, sillä asiaa yhden viikon aikana tulee todella paljon. Myös suoritustapa ei mielestäni ole paras mahdollinen, koska kurssin loputtua tenttiin on vielä todella paljon aikaa. Hyvää kurssilla on joka kerta luettavat ’hot spotit’, jotka kertovat tämän hetken puheenaiheista maailmantaloudessa. Myös opettaja on todella pätevä, sillä hän on työskennellyt muun muassa Maailman Pankissa.

Tourism marketing, 3 op (1,5h viikossa):

Kurssi käsittelee nimensä mukaisesti turismimarkkinointia ja eri tapoja toteuttaa sitä. Kurssi sivuaa hieman myös psykologiaa ja ostokäyttäytymistä, sillä yhdistyyhän turismiin vahvasti ihmisten käyttäytyminen ja erilaiset tekijät, jotka vaikuttavat esimerkiksi lomakohteen tai lentoyhtiön valintaan. Käsiteltäviä aihealueita ovat mm. turismi markkina-alueena, tehokkaan turismimarkkinoinnin toteuttaminen ja alan tulevaisuuteen liittyvät haasteet. Esivaatimuksena kurssille on markkinoinnin perustiedot sen voivat valita niin kandi- kuin maisterintason opiskelijatkin. Kurssin suoritustapana on ryhmätyö (40 %) ja tentti (60 %). Omat huomiot: erittäin interaktiivinen kurssi, jossa lähitunnit pohjautuvat keskustelulle ja erilaisille pienimmille ryhmätöille. Selkeät ja informatiiviset Power Point -esitykset, joihin on helppo tehdä lisäyksiä tarpeen mukaan. Hyvä peruskurssi markkinoinnin peruskurssien jälkeen kanditasolla ja maisterintason opiskelijoille mukava ekstrakurssi kiinnostuksen mukaan.

Skemassa opiskelu on hyvin tiukkaa, sillä tunneilta ei voi olla poissa kuin kaksi kertaa per kurssi; tämä on edellytys sille, että voi osallistua tentteihin. Tämä johtuu siitä, että paikalliset sekä ne, jotka tulevat suorittamaan Skemaan jotakin tutkintoa, maksavat opiskelustaan isoja summia. Samoja sääntöjä sovelletaan myös vaihto-opiskelijoihin, joten täällä ei tunneta sitä niin sanottua akateemista vapautta, johon on tottunut Suomessa. Tämä asettaa haasteen myös kurssien valinnalle, sillä tämän läsnäolosäännön vuoksi ei tietenkään voi valita kursseja, jotka menevät päällekkäin; kurssien aikataulut kannattaa siis katsoa tarkkaan opinto-oppaasta. Suurin osa kursseista keskittyy iltapäivään ja iltaan, joten aamuisin on vain tiettyjä kursseja. Tunneilla kannattaa myös olla ajoissa, sillä tietyt opettajat eivät hyväksy lainkaan myöhästymistä ja luokanovi menee kiinni viisi minuuttia tunnin alkamisen jälkeen. Tähän voi olla aluksi vaikea tottua etenkin Ranskan yleisen liikenteen vuoksi, jossa bussit tulevat ja menevät miten sattuu; kun kulkemisen ja aikataulut oppii, stressi myöhästymisestä katoaa ja opiskelu Skemassa on kansainvälistä ja haasteita tarjoavaa.

C'est de la saleté..

Muovipullot, ai mikä ihana asia täällä Ranskassa. Ainakin me suomalaiset olemme tottuneet kierrättämään kaikennäköiset -ja kokoiset muovipullot sekä tölkit. Asianlaita ei ole suinkaan näin Ranskassa, sillä täällä ei tunneta kaupoissa minkäänlaisia pullonpalautuksia. Great. Mitä siitä sitten seuraa? Se, että asunnossa on vino pino erilaisia muovipulloja (lähinnä vesipulloja) ja tölkkejä. Ja voilà, siinä niitä sitten ihmetellään varsinkin aluksi ennen kuin havaitsee muovinkeräysastian jostakin kadunkulmasta, johon saattaa hyvinkin olla matkaa viisikin kilometriä. Tämä rutiini on ainakin minulle, pullonpalautukseen kaupassa tottuneelle, suhteellisen mielenkiintoinen ja joskus hieman turhauttavakin prosessi. Otetaan nyt kuitenkin huomioon, että ranskalaiset eivät juo hanavettä, joten jo pelkkien vesipullojen ostaminen tuottaa äärimmäisen paljon muovijätettä. Puhumattakaan siitä, minkä määrän lasijätettä saa aikaiseksi punaviinipulloista ja siideripulloista.

Tästä päästäänkin hyvin käsiksi ranskalaiseen roskakulttuuriin. Oletko joskus kironnut omaa jätekatostasi, koska se on sotkuinen ja kun taas joku naapuri ei ole osannut lajitella roskiaan oikein? Voin todeta, että ole kiitollinen siitä; täällä nimittäin ei sellaisia ole. Itselläni lähin roska-astia on muutaman kymmenen metrin päässä asunnostani. Ei kuulosta pahalta, mutta sitten tuleekin se mutta; kyseinen roska-astia on tarkoitettu koko kadulle, joten suhteellisen usein se on niin täynnä ettei sinne saa omia roskiaan laisinkaan. Myös perinteinen roskakulttuuri esimerkiksi kauppojen, niin vaate- kuin ruokakauppojenkin kohdalla on se, että kaupan mennessä päivän päätteeksi kiinni myyjä tuo roskat ulos kaupan eteen. Myöhemmin illalla roska-auto käy sitten noutamassa kaikki roskat jokaiselta kadulta erikseen. Tämä on mielenkiintoinen näkökulma monien leipäkauppojen kohdalla, sillä ne heittävät roskien sekaan päivän ylijääneet patongit, croissantit ym. Sieltä saattaa siis löytyä mitä vain. Tämä aiheuttaa sen, että roskien ympärillä parveilee joukko puluja jotka yrittävät vimmatusti saada otteensa patongeista ja croissanteista. Hetken kuluttua roskat ovat pitkin kapeaa kävelyväylää, jossa ihmiset yrittävät sitten löytää tietään eteenpäin. Huomasin aluksi itse ihmetteleväni kyseistä tapahtumaketjua suhteellisen paljonkin, mutta pikkuhiljaa olen alkanut tottua siihen ja hyväksynyt sen olevan osa jokapäiväistä kulttuuria. Kiitos kuitenkin suomalaiselle roskakulttuurille, jossa roskia ei heitetä kadulle vaan jokainen vie ne kiltisti roska-astiaan ja jossa roskien lajittelu on hyvin pitkälle vietyä.

Les chiens sont magnifique!

Ei enää koira käsilaukussa vaan koira ostoskorissa ruokakaupassa! Tämän uuden ilmiön sain havaita ollessani eräänä päivänä Carrefourissa. Säikähdin koiran haukuntaa niin, että melkein horjahdin vastakkaista hedelmäkojua päin. Katsoessani taakse koira tuijotti minua kuin mitään ei olisi tapahtunut ja jatkoi eteenpäin tyytyväinen ilme naamallaan. Hämmentävä, mutta samalla hyvin koominen tilanne. Ranskalaiset ovat hyvin suvaitsevia mitä tulee koiriin; ne kulkevat omistajiensa mukana lähes kaikkialla, jopa työpaikoilla. En kyllä henkilökohtaisesti usko, että on ensinnäkään kovin hygienistä tuoda koiraa ruokakauppaan ja toiseksi se aiheuttaa paljon ylimääräistä sählinkiä juuri vaikkapa kassajonossa (jotka muutenkin ovat pitkiä ja kassatoimitus kestää iäisyyden). Uskomattominta tässä koko jutussa oli se, ettei kukaan reagoinut mitenkään; kassatyöntekijä vain ihasteli ja silitteli ohimeneviä koiria. Kauanhan on jo ollut valloillaan se tapa, että naiset kuljettavat käsilaukuissaan koiria. Onkohan tämä kenties ranskalaisten oma, uusi tapa ottaa koira mukaan myös ruokakauppaan niin ettei siltä jää välistä yhtä ainutta omistajansa sosiaalista kanssakäymistä? Toisaalta omistajat varmasti myöskin haluavat suojella koiriaan, sillä kulkukoirat ovat valitettavasti myös osa jokapäiväistä katukuvaa.  Lisäksi ne maksavat aikalailla; yhdestä rotupennusta veloitetaan helposti melkein 1500€. Yhtä kaikki, koira tuntuu täällä olevan yhtä tärkeä kuin esimerkiksi hyvin istuvat korkokengät tai merkkilaukku.

Käyttäytyminen muutenkin ranskalaisessa ruokakaupassa on hieman erilaista kuin suomalaisessa. Ainakin juuri Carrefour -ketju on lopettanut kokonaan muovisten ostoskassien myymisen. Tämä on mielestäni loistavaa; se säästää luontoa ja niiden sijaan he myyvät kassoilla kestävämpiä, uudelleenkäytettäviä kauppakasseja. Lisäksi se siirtää vastuuta kuluttajalle, sillä aina kauppaan lähdettäessä tulee muistaa ottaa mukaan oma ostoskassi. Ihmiset ovat hyvin tarkkoja tehdessään ostoksia. He vertailevat eri vaihtoehtoja monia minuutteja ja saattavat seistä esimerkiksi kahvi -ja teehyllyn edessä kymmenen minuuttia. Arkena iltaisin ja viikonloppuisin kauppa on niin täynnä, että siellä on lähes mahdotonta päästä liikkumaan sujuvasti hyllyjen välissä. Tämä johtuu vain ja ainoastaan yhdestä syystä: kassajonoista. Ranskassa on ehkä maailman hitaimmat kassatyöntekijät - tai siltä se ainakin tuntuu. Tämä tuo mieleeni suomalaisen kassatyöskentelyn, sillä siitä asiakas valittaa hyvin nopeasti jos se ei ole sujuvaa, nopeaa ja asiantuntevaa. Mielestäni kaikkien näiden ihmisten tulisi vierailla ranskalaisessa kulttuurissa; siinä, jossa mihinkään ei ole kiire ja joissa kassoilla saa maksaa vielä SHEKEILLÄ!! Varsinkin vanhemmat ihmiset käyttävät shekkejä asioidessaan ruokakaupassa, koska se on heille helpompaa kuin kolikoiden ja seteleiden kaivaminen lompakosta. Kannattaa myös varautua siihen, että suurin osa Carrefourissa myytävistä tuotteista saattaa olla loppunut (tarkoitan tässä nyt jokapäiväisiä tuotteita kuten maitoa ja leipää). Ranskalainen kuluttaja ei ole tästä moksiskaan, vaan valitsee tilalle korvaavan tuotteen ja jatkaa muiden ostostensa keräämistä. Tämä on myös hyvin merkittävä ero suomalaiseen käyttäytymiseen verrattuna: saatavilla tulee olla aina nimenomaan juuri se tuote, jonka asiakas haluaa. Kaiken kaikkiaan olen tullut siihen johtopäätökseen, että ruokakaupassa asioiminen Ranskassa opettaa niin kärsivällisyyttä kuin avartaa mieltäkin; sen jälkeen arki -ja pyhäruuhkat suomalaisissa hypermarketeissa sujuvat kuin itsestään.