Les examens.

Koulu alkaa jo olemaan lopuillaan ja tenttiviikkokin on yhtä tenttiä vaille valmis. Takana on jo kaksi muuta tenttiä tällä viikolla ja kahden muun kurssin tentit on olleet jo aikaisemmin lokakuussa ja marraskuun alussa. Tenttiviikko Skemassa on periaatteessa kahden viikon mittainen, ts. se on ajoitettu kahdelle viikolle. Tämä tosin kuitenkin riippuu hyvin paljon valituista kursseista ja niiden tenttiajankohdasta. Itselläni esimerkiksi suurin osa kursseista on valinnaisia, joka tarkoittaa sitä, että tenttikerta on kurssin viimeinen luentokerta. Täten tentit ajoittuvat joulukuun alkuun. Jos valitsee niin sanottuja ’core’- kursseja, on tenttikerta todennäköisesti sitten sillä toisella tenttiviikolla, sillä niiden tenttiajankohta selviää yleensä vasta aika myöhään. Monet tentit koostuvat case-tehtävästä, jossa opiskelijan tulee vastata case-tekstin pohjalta annettuihin kysymyksiin ja analysoida sitä. Tämän lisäksi tenteissä on vielä kysymyksiä avainkäsitteistä; näitä kysymyksiä on yleensä yksi tai kaksi. Aikaa tentin suorittamiseen on vain puolitoista tuntia, joka on todella vähän ottaen huomioon, että ainakin Suomessa on tottunut vähintään kolmen tunnin tenttiaikoihin. Tämä tarkoittaa sitä, että tenttipaperin eteen saadessaan ei ole kyllä aikaa arpoa vastauksia, vaan kirjoittaminen täytyy aloittaa saman tien tai muuten aika loppuu kesken (ja yleensä opettajat eivät jousta tästä puolestatoista tunnista). Itse olen ainakin oppinut nopeaksi kirjoittajaksi, mutta tekniikan oppiminen vie oman aikansa. Lokakuussa sain hyvän harjoittelun tähän, sillä päätimme Doing Business in Europe -luokkamme kesken, että pidämme lokakuun puolen välin jälkeen välikokeen. Aikaa oli siis puolitoista tuntia ja edessä kolme sivua case-tekstiä ja siihen liittyvät kysymykset sekä kaksi muuta Euroopan instituutioihin liittyvää kysymystä. Muistin tentin alussa kuinka en muistanut tenttialueesta mitään, vaikka olin mielestäni valmistautunut tenttiin todella hyvin. Pikku hiljaa alku paniikin jälkeen sain kuitenkin ajatuksesta kiinni ja täytyy sanoa, että kiire meinasi tulla, että ehdin vastaamaan jokaiseen kysymykseen ennen kuin aika loppui. Toinen tentti esimerkki Globalization –kurssista: aikaa oli samat puolitoista tuntia ja kyseessä monivalintatentti. Edessä kahdeksan sivua, yhteensä 50 monivalintaa. Paniikki. Ajatuksena ’mä en pysty tähän’. Yhtä monivalintatehtävää kohden kolme vastausvaihtoehtoa. ’Ei oo kyllä mun vahvin osaamisalue’ ajattelin. Siinä sitten aloin kahlaamaan kysymyksiä läpi ja miettimään mahdollisia oikeita vastauksia. Osa kysymyksistä oli aivan vieraita, mutta jotenkin siitäkin tentistä selvisin juuri ja juuri annetun ajan puitteissa. Kaiken kaikkiaan tentit ovat ihan ok; ainakaan niillä kursseilla, jotka itse valitsin, tentit eivät olleet vaikeita. Ainoa asia, joka oli hieman omituista oli tenttikäytäntö; tentit eivät todellakaan ala ajoissa ja joihinkin tentteihin joutuu jopa viemään omat tenttipaperit. Lyijykynällä ei tarvitse kirjoittaa vaan mikä tahansa kynä käy (ranskalaiset jostain syystä suosivat mustaa kynää).

On vaikea uskoa, että koulu täällä Ranskassa on tosiaan lopuillaan ja ensi viikolla on vuorossa paluu Suomeen. Tänään on siis viimeinen koulupäivä Skemassa ja viimeinen tentti iltapäivällä. Kyseessä on ranskan tentti, jossa pitää kirjoittaa mielipidekirjoitus annetusta tekstistä. Siitä kun selviän niin saan hyvällä omallatunnolla aloittaa viimeisen viikonlopun täällä Ranskassa; tiedossa on rentoutumista, hyvän ruoan maistelua ja kaupunkikierroksia ystävien seurassa.

Atmosphère de Noël.

Jo muutaman viikon ajan on ollut mahtava seurata miten ranskalaiset valmistautuvat jouluun. Kaikki alkaa jouluvalojen ripustuksesta pienen pienille kaduille ja kujille; ne ovat kuin tehtyjä juuri niille varatuille paikoille. Ne täydentävät vanhan kaupungin tunnelmaa juuri oikealla tavalla ja valaisevat katuja kauniisti auringon laskiessa mailleen. Lisäksi kaupat panostavat joulukoristeluun aika tavalla; joulukuusen lisäksi joka puolella roikkuvat joulunauhat ja pallot ja kaiken kruunaa joululaulut. Voisi kuvitella, että kyseinen jouluhössötys olisi aika imelää, mutta sitä se ei ole; täällä se osataan rakentaa kauppoihin niin, että se luo mukavan ja kutsuvan tunnelman. Joskus jopa unohtaa olevansa joulukuussa, sillä täällä Etelä-Ranskassa ei ole yhtään lunta ja suurimman osan ajasta taivaskin on aivan pilvetön.

Ranskalaiset rakastavat joululahjojen ostamista. Joka päivä näkee ihmisiä tulevan ulos kaupoista monien kassien ja pakettien kanssa. Ensimmäiset joululahjapakkaukset kauppoihin ilmestyvät suunnilleen marraskuun puolivälissä ja siitä se jouluinnostus sitten alkaakin. Mitä lähemmäksi joulua mennään, sitä enemmän kaupat ja liikkeet tarjoavat ostettavaa tavaraa. Hyvä esimerkki aivan kaikkea joulutavaraa tarjoavasta ketjusta on Carrefour. Sen isoimmissa kaupoissa tavaraa on enemmän kuin tarvitsisi; peruselintarvikkeiden lisäksi se pursuaa kaikenlaista jouluun liittyvää joulukoristeista puhuvaan joulupukkiin. Ilmapiiri Carrefourissa on aivan sanoinkuvaamaton: ihan kuin ihmiset pelkäisivät kaiken loppuvan kesken, sillä vähintään joka toinen ihminen juoksee aivan päättömästi suuntaan jos toiseen. Olen edelleenkin sitä mieltä, että jokaisen tulisi kokea edes kerran elämässään Carrefour joulusesongin aikaan; sen jälkeen omat kauppaostokset Suomessa tuntuvat hyvin kevyiltä.

Myös joulumarkkinoiden merkitys täällä Ranskassa on aivan toisenlainen: pienet kojut ovat vieri vieressä täynnä kaikenlaista mahdollista joulutavaraa ja tuliaista. Niiden vieressä höyryää kuumat makkarat ja pikkusuolaiset, joita nälkäiset markkinaihmiset jonottavat minuuttitolkulla. Joulumarkkinoiden keskiönä on valtavan suuri joulukuusi, joka on koristeltu punaisin joulupalloin ja valkoisin joulunauhoin. Se on sijoitettu suuren vesiputouksen viereen, jossa on tilaa istua ja ihailla kyseistä komeutta. Kaiken kaikkiaan joulumarkkinat levittäytyvät ympäri suurta Place Massenaa Nizzassa, jossa liikenne ei pysähdy koskaan ja jossa ihmiset nauttivat tunnelmasta ja istuvat kahviloissa yömyöhään.

Impressionnant Saint Tropez.

Olimme jo pitkään puhuneet menosta Saint Tropeziin Tiian kanssa, mutta emme olleet saaneet sitä aikaiseksi lähinnä siksi, että aina kun olimme suunnitelleet lähtevämme, olikin yhtäkkiä alkanut sataa ja suunnitelmat lykkäytyivät aina vaan edemmäksi. Vihdoin yhtenä torstaina, joka oli kansallinen pyhäpäivä täällä Ranskassa, päätimme Tiian ja Nataschan kanssa lähteä katsomaan tätä kuuluisaa paikkaa. Koska Nataschalla on auto, oli matkamme ns. ’road trip’ pitkin moottoritietä ja pikkuisia tienpätkiä. Alun matkasta taitoimme siis moottoritiellä, sillä se on todella nopea; matkalla on vain muutama pakollinen tiemaksuosuus, mutta muuten kolmikaistaisella tiellä on sujuvaa matkustaa (tosin valppaana saa olla kokoajan, sillä ranskalaiset ovat aikamoisia kuskeja!). Kun matkaa on jäljellä suurin piirtein 30 kilometriä, käännytään moottoritieltä oikealle kohti Saint Maximea, joka on pieni kylä ennen Saint Tropezia. Saint Maxime on idyllinen rantakaupunki, jonka rannat ja puistot näyttävät jopa vielä marraskuussa siltä kuin olisi keskellä kesän kovinta hellettä. Ainoastaan mereltä puhaltavasta kylmästä tuulesta voi erottaa sen, että syksy on jo todella pitkällä. Taivas oli pilvetön ja aurinko paistoi. Päätimme mennä rannalle ottamaan muutaman valokuvan ja otoksia niin yksin kuin ryhmässä tulikin otettua sitten aikamoinen määrä.

Saint Maximesta jatkoimme matkaa kohti varsinaista päämääräämme ja matkalla ihastelimme rantamaisemia. Saavuttuamme Saint Tropeziin huomasimme, että auton pysäköinti olikin sitten hieman haasteellisempi juttu; itse keskusta on pieni ja parkkitilat todella rajatut. Ajoimmekin sitten hieman sivummalle ja onneksemme löysimme paikan sellaiselta alueelta, jossa ei ollut pysäköintimaksua (ne kun saattavat olla yhdeltä tunnilta jopa 5€). Tämä oli myös hyvä ratkaisu sen kannalta, että saimme mukavan iltapäiväkävelyn raittiissa syysilmassa ja pääsimme kiertämään pieniä kujia, jotka olivat täynnä pikkuruisia putiikkeja. Koska oli pyhäpäivä, suurin osa putiikeista oli kiinni ja vain muutamat pitivät ovensa auki. Silti väkeä riitti todella paljon ja melkein jokaisessa sai raivata itselleen tietä päästäkseen eteenpäin. Putiikkeja ihastellessamme kävelimme samalla kohti satamaa, jossa sitä ympäröivät suuret jahdit ja kahvilat. Kesäisin korkean sesongin aikaan satama on todella vilkas; monet turistit ja julkimot tulevat sinne viettämään kesälomiaan ja nauttimaan sen moninaisesta tunnelmasta. Satama oli myös nyt hyvin täynnä ottaen huomioon, että oli jo marraskuu; monet istuivat kahviloissa tai nauttivat iltapäivän ateriansa mukavan lämpimässä säässä. Olimme itse myös suhteellisen nälkäisiä, joten päätimme mennä syömään kuuluisia lettuja, jotka paikallisella nimellä tunnetaan sanalla Crêpe. En yhtään ihmettele, että paikka on kuuluisa crêpeistään; lettu oli todella rapea ja maukas ja asiakkaita olisi ollut enemmän kun paikkoja koko ravintolassa.

Syötyämme kiipesimme pitkin vanhoja puuportaita korkealle mäen kukkulalle, josta oli mahtavat näkymät yli Saint Tropezin. Siellä otimme muutamia valokuvia ja nautimme maisemista auringon paistaessa edelleen pilvettömältä taivaalta. Huomasimme, että aika oli mennyt kuin siivillä ja totesimme, että olisi aika lähteä kävelemään kohti autoa, jotta osa automatkasta voitaisiin vielä tehdä valoisaan aikaan. Kävelimme vielä kerran sataman ja putiikkien läpi autolle, jossa yhdessä joimme Canada Dry:t (inkiväärijuoma) ennen lähtöä. Sitten hyppäsimme Mini Cooperiin ja iloisin mielin lähdimme tekemään matkaa takaisin kohti Antibesia.

Le commencement de la fin et un peu la culture.

En ole kerennyt kirjoittamaan blogiini toviin, sillä kurssien kanssa on ollut niin paljon tekemistä, että olen melkeinpä unohtanut tänne kirjoittamisen kokonaan. Niin kuin otsikko kertoo, vaihtoaika täällä Ranskassa alkaa olemaan jo pikkuhiljaa puolivälin paremmalla puolella. Aika on mennyt todella nopeasti ja on vaikea käsittää, että vajaan kuukauden päästä olen takaisin Suomen maaperällä. Varsinaisia luentoja on jäljellä enää kaksi viikkoa ja sitten alkaakin täällä tenttiviikko, joka itselläni kestää viisi päivää. Paljon on siis tehtävää tämän viimeisen kuukauden aikana, sillä melkein kaikilla kursseilla on jokin harjoitustyö ja kirjoitettavaa siis riittää. Ajattelin kuitenkin, että kirjoitan tänne tässä samalla museovierailuista, jotta teimme yhdessä Tiian ja Nataschan kanssa.

Sunnuntaina 7.11.2010 vierailimme Marc Chagallin (www.musee-chagall.fr) sekä Henri Matissen (www.musee-matisse-nice.org) museoissa Nizzassa. Joka kuun ensimmäisenä sunnuntaina kaikkiin museoihin on ilmainen sisäänpääsy, joten päätimme hyödyntää tämän oivan mahdollisuuden ja viettää päivän kulttuurin merkeissä. Jätimme auton parkkiin Marc Chagallin museon lähelle (joka oli ihme, sillä normaalisti parkkipaikat ovat aivan tukossa!) ja lähdimme innokkaina kohti ensimmäistä museovierailua.

Marc Chagallin museoon on helpot kulkuyhteydet esimerkiksi Nizzan lentokentältä tai juna-asemalta (Gare SNCF) busseilla numero 15 tai 22 (pysäkin nimi on Musée Chagall). Museo sijaitsee suhteellisen korkealla verrattuna esimerkiksi Nizzan suosituimpaan ostoskatuun (Jean De Médicine), joten kävellen sitä ei kannata lähteä etsimään. Museon sisäänkäynnistä aukeavat isot valkeat seinät, joita koristavat pienet yksittäiset kuvat sekä isommat, melkein yhden seinän kokoiset maalaukset. Marc Chagallin museo on siis tilava ja valoisa värien loisto, joka esittelee taiteilijan merkittävimpiä töitä perustuen muinaisen testamentin teemoihin. Maalaukset, piirustukset ja erilaiset lasi-ikkunat sekä veistokset ilmentävät sen ajan tekniikoita ja niiden kautta voikin nähdä töitä monesta eri näkökulmasta. Museossa pystyy helposti viettämään monta tuntia, sillä kuulokkeiden kautta on jokaisesta teoksesta mahdollista kuunnella sen synty ja tarina. Museo järjestää myös opastettuja ryhmäkierroksia, jotka tosin täytyy varata etukäteen. Museon ohessa on myös kauppa, josta voi ostaa sekä Marc Chagallin teoksista tehtyjä julisteita, postikortteja tms. että muiden taiteilijoiden, kuten esimerkiksi Claude Monnetin seinäkalentereita. Ja loppuun vielä tietoa valokuvauksen ystäville: museossa saa ottaa valokuvia! Ja sen kyllä huomasi, sillä melkein jokainen museossa ollut ihminen valokuvasi jotakin teosta.

Marc Chagallin museosta vielä hieman ylöspäin sijaitsee Henri Matissen töille omistettu museo. Se sijaitsee Cimiezin mäellä, jonka nimi tulee museon vieressä sijaitsevasta hautausmaasta. Kuten Chagallin museoon, myös Matissen museoon on helpoin ja kätevin tulla bussilla (nrot 15, 17, 20, 22 ja 25). Matissen museo sijaitsee loisteliaassa 1800-luvun genovalaisessa huvilassa. Se on täysin uudistettu ja laajennettu ja tänä päivänä sen laajuus on 2 815 neliökilometriä. Tässä laajuudessaan museon kokoelmaan kuuluu 68 maalausta ja paperileikkausta, 236 piirustusta, 218 kaiverrusta, 57 veistosta ja 14 kuvitettua kirjaa. Esillä on myös teoksia Matissen yksityiskokoelmasta, muun muassa lasiteoksia ja kulhoja. Rakennus on omiaan antamaan kokoelmalle loisteliaat puitteet ja sisustus vain korostaa Matissen töiden loistokkuutta. Koska museo on todella iso, pelkästään sen kävelemiseen kokonaisuudessaan saa kulumaan ainakin 45 minuuttia puhumattakaan siitä, että katsoo kaikki työt todella tarkkaan. Töiden arvokkuudesta kertoo jonkin verran se, että jokaisessa tilassa on oma vartiointimies, joka tarkalla silmällään ja valppaalla liikkumisellaan pitää ihmisiä silmällä; kamerat kannattaa pitää laukussa, sillä museossa on myös täysi valokuvauskielto. Museokierroksen jälkeen on mahdollista vierailla kirjakaupassa, joka sisältää kaiken mahdollisen mitä kuvitella saattaa. Julisteet, kirjat, postikortit, magneetit, kalenterit, muistivihkot ym. ovat vain osa kaupan suurehkosta valikoimasta. Voin luvata, että kaupasta on vaikea lähteä ilman että ostaisi mitään; värien ja muotojen kirjo on vastustamaton.

Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että vierailu molemmissa museoissa oli mieluisaa ja kulttuurisesti kiehtovaa; itse ainakin opin monista teoksista ja niiden historiasta, joista muuten en välttämättä tietäisi ollenkaan. Suosittelen ehdottomasti kaikille taiteen ystäville ja miksei muillekin kulttuurista kiinnostuneille.

Chaque jour je vais pour fair un cours.

Nyt olisi ehkä korkea aika kirjoittaa hieman jotakin kursseista, joita suoritan vaihtoni aikana sillä onhan vaihtoni jo puolessa välissä ja tällä hetkellä vietämme syyslomaviikkoa. Kaiken kaikkiaan olen siis valinnut kursseja eri aihepiireistä, sillä meidän ei ollut pakko valita jotain tiettyä pääainetta, koska vaihto kestää vain puoli vuotta. Itse käyn kuutta eri kurssia (kaikki ovat maisterintason kursseja lukuun ottamatta kahta kurssia), joista yksi on ranskankielen kurssi. Alla listattuna hieman tietoa kyseisistä kursseista ja niiden vaatimuksista:

Advertising strategy, 3 op (1,5h viikossa):

Kurssi käsittelee erilaisten mediakampanjoiden suunnittelua ja toteutusta sekä vertailee eri maissa tehtyjä kampanjoita ja niiden hintoja. Opiskelijan on tarkoitus oppia ymmärtämään, mitkä kaikki tekijät vaikuttavat mediamainontaan mainostettaessa eri kulttuureissa ja miten hyväksikin suunniteltu kampanja voi mennä täysin pieleen kulttuuristen väärinymmärrysten vuoksi. Käsiteltäviä aihealueita ovat esimerkiksi eri mediat (tv, radio, ulko -ja printtimainonta) sekä mainonnan säätelyyn liittyvät säädökset. Kurssille osallistumisen vaatimuksena on, että on lukenut aikaisemmin mainonnan peruskursseja, jotta perusasiat ovat hallussa ja se on tarkoitettu vain maisteritason opiskelijoille. Kurssin suoritustapana on tentti viimeisellä luentokerralla. Omat huomiot: kurssi on osittain hieman sekava, sillä siellä ei seurata mitään tiettyä ns. ’punaista lankaa’ vaan asioita poimitaan sieltä sun täältä. Opettaja ei käytä juuri tietylle tunnille suunniteltuja Power Point -slideja, vaan hyödyntää aikaisempien vuosien materiaaleja.

Creative marketing: specialty advertising, 3 op (1,5h viikossa):

Kurssi keskittyy luovan markkinoinnin osa-alueeseen eli erikoismainontaan. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi messuosastoilta saatavia ilmaisia kyniä, vihkoja, pinssejä ym. Kurssin alkuosa keskittyy teoriaan ja loppuosassa ryhmät rakentavat oman specialty advertising -kampanjansa, joka sitten esitetään kahdella viimeisellä kerralla ennen tenttiä. Käsiteltäviä aihealueita ovat erikoismainonnan historia, markkinatilanne ja kampanjan eri vaiheet. Tiettyjä esivaatimuksia kurssille ei ole ja tämän kurssin voi valita myös kanditason opiskelijat. Kurssin suoritustapana on kurssityö (50 %) ja tentti (50 %). Omat huomiot: kurssin parasta antia ovat henkilökohtaiset, oikeasta elämästä poimitut esimerkit yhdistettynä teoriaan. Opettaja tekee kurssista mielenkiintoisen, sillä hän tietää asiasta kaiken oman yrityksensä kautta ja osaa täten opettaa sen muille niin, että asia on selkeää ja sen ymmärtää. Lisäksi ymmärtämystä tehostaa se, että opettaja puhuu niin montaa kieltä, että jos jokin jää epäselväksi, hän selittää sen oppilaalle hänen omalla äidinkielellään. Suosittelen kaikille niille, jotka haluavat opiskella markkinointia hieman eri näkökulmasta.

Doing Business in Europe 1, 5 op (3h viikossa):

Tämä kurssi antaa todella laaja-alaisen kuvan kaupankäynnistä Euroopassa, keskittyen Euroopan Unionin syntyyn, historiaan ja erilaisiin sopimuksiin ja lainsäädäntöön ja tämän kautta muodostaa kuvan siitä, miten nämä asiat vaikuttavat eri yritysten toimintaan Euroopassa ja varsinkin Euroopan Unionin ulkopuolisten yritysten toimintaan EU:n sisällä. Kurssi muodostaa toisenlaisen näkökulman kansainvälistymiseen ja sen haasteisiin ja tämä kurssi on mielestäni sellainen, jonka jokaisen kauppatieteilijän tulisi käydä. Käsiteltäviä aihealueita ovat muun muassa EU:n syntyhistoria, erilaiset sopimukset ja lainsäädäntö sekä EU:ssa toimivat instituutiot. Esivaatimuksena kurssille on hyvät perustiedot mikro -ja makroekomiasta ja täten kurssi onkin mahdollista valita vain maisterintasolla. Kurssin arviointitapana on jatkuva arviointi (25 %), välitentti (25 %) sekä kurssityö (50 %). Kurssityö muodostuu isommasta projektista, jota tehdään pitkin kurssia ja jonka lopputulokset esittää viisi valittua opiskelijaa viimeisellä luentokerralla. Omat huomiot: erittäin selkeä ja hyvin organisoitu kurssi. Aikataulut ja kurssin tavoitteet selvillä hyvin aikaisessa vaiheessa. Luentoja helppo seurata ja ymmärtää opettajan tekemien Power Point -esitysten kautta. Vaativa kurssi, jossa pitää tehdä tietty määrä kirjallisia suorituksia tietyille tunneille sekä lukea kappaleita kirjasta, mutta samalla se myös antaa todella paljon. Ainoa miinuspuoli on pakollinen kirjan hankkiminen, jota ainakin koululta on vaikea saada ostettua (välitentissä ns. open book –metodi).

French language, 3 op (1,5h viikossa):

Ranskaa on mahdollista opiskella monella eri tasolla. Tason määrää orientaatiopäivänä tehtävä ranskan kielitesti, joka on pakko suorittaa jos haluaa lukea ranskaa vaihtonsa aikana. Jos on aloittelija, riittää kun testiin kirjoittaa ’beginner’ ja laittaa nimensä paperiin. Jos kuitenkin haluaa vaativammalle tasolle, on testistä saatava vähintään 15 pistettä. Itse käyn tasoa Intermediate, joka on ylin mahdollinen taso jota voi suorittaa. Opetus on tietenkin kokonaan ranskaksi ja tunneilla keskustellaan paljon erilaisista ilmiöistä ja viikonlopun suunnitelmista (tunnit ovat aina perjantaisin). Muita käsiteltäviä asioita ovat esimerkiksi adjektiivit, verbien taivutusmuotojen ja sanaston kertaus. Esivaatimuksena on, että hallitsee ranskan verbit, aikamuodot ja osaa muodostaa lauseita ja myös puhua sujuvasti. Kurssin suoritustapana on suullinen esitelmä (20 %), kirjallinen tuotos (20 %), jatkuva arviointi (20 %) ja tentti (40 %). Omat huomiot: kurssia ei kannata valita, jos ei ole lukenut ranskaa vähintään 3 vuotta, sillä siellä ei opetella eikä suuremmin kerrata perusasioita. Osaltaan hieman sekavahko kurssi, mitään tiettyä linjaa tuntien suhteen ei ole. Suosittelen itse kuitenkin kaikille niille, jotka haluavat nostaa ranskankieltänsä sille ’seuraavalle tasolle’.

Globalization, 3 op (15h viikossa yhden viikon ajan):

Ennen kuin varsinaiset kurssit alkavat, on niin maisterin kuin kanditasollakin mahdollista suorittaa intensiivikurssi, joka kestää yhden viikon ajan. Maisterintasolla tämä kurssi on Globalization, joka keskittyy maailmantalouden kasvuun ja kehitykseen, sen kohtaamiin kriiseihin, instituutioihin ja jossa käsitellään tarkemmin tiettyjä markkinatalouksia kuten Kiinaa, Intiaa ja USA:ta unohtamatta ilmastonlämpenemisen vaikutusta. Tunteja on viitenä päivänä viikossa kolme tuntia päivässä, yhteensä siis 15 tuntia. Kurssin suoritustapana on tentti, joka on kuitenkin vasta 1,5 kuukauden kuluttua intensiivikurssin loppumisesta. Esivaatimuksena kansantaloudellinen ymmärtämys ja kansainvälisen kaupankäynnin perusteet. Omat huomiot: kurssin pituus voisi hyvin olla myös kaksikin viikkoa, sillä asiaa yhden viikon aikana tulee todella paljon. Myös suoritustapa ei mielestäni ole paras mahdollinen, koska kurssin loputtua tenttiin on vielä todella paljon aikaa. Hyvää kurssilla on joka kerta luettavat ’hot spotit’, jotka kertovat tämän hetken puheenaiheista maailmantaloudessa. Myös opettaja on todella pätevä, sillä hän on työskennellyt muun muassa Maailman Pankissa.

Tourism marketing, 3 op (1,5h viikossa):

Kurssi käsittelee nimensä mukaisesti turismimarkkinointia ja eri tapoja toteuttaa sitä. Kurssi sivuaa hieman myös psykologiaa ja ostokäyttäytymistä, sillä yhdistyyhän turismiin vahvasti ihmisten käyttäytyminen ja erilaiset tekijät, jotka vaikuttavat esimerkiksi lomakohteen tai lentoyhtiön valintaan. Käsiteltäviä aihealueita ovat mm. turismi markkina-alueena, tehokkaan turismimarkkinoinnin toteuttaminen ja alan tulevaisuuteen liittyvät haasteet. Esivaatimuksena kurssille on markkinoinnin perustiedot sen voivat valita niin kandi- kuin maisterintason opiskelijatkin. Kurssin suoritustapana on ryhmätyö (40 %) ja tentti (60 %). Omat huomiot: erittäin interaktiivinen kurssi, jossa lähitunnit pohjautuvat keskustelulle ja erilaisille pienimmille ryhmätöille. Selkeät ja informatiiviset Power Point -esitykset, joihin on helppo tehdä lisäyksiä tarpeen mukaan. Hyvä peruskurssi markkinoinnin peruskurssien jälkeen kanditasolla ja maisterintason opiskelijoille mukava ekstrakurssi kiinnostuksen mukaan.

Skemassa opiskelu on hyvin tiukkaa, sillä tunneilta ei voi olla poissa kuin kaksi kertaa per kurssi; tämä on edellytys sille, että voi osallistua tentteihin. Tämä johtuu siitä, että paikalliset sekä ne, jotka tulevat suorittamaan Skemaan jotakin tutkintoa, maksavat opiskelustaan isoja summia. Samoja sääntöjä sovelletaan myös vaihto-opiskelijoihin, joten täällä ei tunneta sitä niin sanottua akateemista vapautta, johon on tottunut Suomessa. Tämä asettaa haasteen myös kurssien valinnalle, sillä tämän läsnäolosäännön vuoksi ei tietenkään voi valita kursseja, jotka menevät päällekkäin; kurssien aikataulut kannattaa siis katsoa tarkkaan opinto-oppaasta. Suurin osa kursseista keskittyy iltapäivään ja iltaan, joten aamuisin on vain tiettyjä kursseja. Tunneilla kannattaa myös olla ajoissa, sillä tietyt opettajat eivät hyväksy lainkaan myöhästymistä ja luokanovi menee kiinni viisi minuuttia tunnin alkamisen jälkeen. Tähän voi olla aluksi vaikea tottua etenkin Ranskan yleisen liikenteen vuoksi, jossa bussit tulevat ja menevät miten sattuu; kun kulkemisen ja aikataulut oppii, stressi myöhästymisestä katoaa ja opiskelu Skemassa on kansainvälistä ja haasteita tarjoavaa.

C'est de la saleté..

Muovipullot, ai mikä ihana asia täällä Ranskassa. Ainakin me suomalaiset olemme tottuneet kierrättämään kaikennäköiset -ja kokoiset muovipullot sekä tölkit. Asianlaita ei ole suinkaan näin Ranskassa, sillä täällä ei tunneta kaupoissa minkäänlaisia pullonpalautuksia. Great. Mitä siitä sitten seuraa? Se, että asunnossa on vino pino erilaisia muovipulloja (lähinnä vesipulloja) ja tölkkejä. Ja voilà, siinä niitä sitten ihmetellään varsinkin aluksi ennen kuin havaitsee muovinkeräysastian jostakin kadunkulmasta, johon saattaa hyvinkin olla matkaa viisikin kilometriä. Tämä rutiini on ainakin minulle, pullonpalautukseen kaupassa tottuneelle, suhteellisen mielenkiintoinen ja joskus hieman turhauttavakin prosessi. Otetaan nyt kuitenkin huomioon, että ranskalaiset eivät juo hanavettä, joten jo pelkkien vesipullojen ostaminen tuottaa äärimmäisen paljon muovijätettä. Puhumattakaan siitä, minkä määrän lasijätettä saa aikaiseksi punaviinipulloista ja siideripulloista.

Tästä päästäänkin hyvin käsiksi ranskalaiseen roskakulttuuriin. Oletko joskus kironnut omaa jätekatostasi, koska se on sotkuinen ja kun taas joku naapuri ei ole osannut lajitella roskiaan oikein? Voin todeta, että ole kiitollinen siitä; täällä nimittäin ei sellaisia ole. Itselläni lähin roska-astia on muutaman kymmenen metrin päässä asunnostani. Ei kuulosta pahalta, mutta sitten tuleekin se mutta; kyseinen roska-astia on tarkoitettu koko kadulle, joten suhteellisen usein se on niin täynnä ettei sinne saa omia roskiaan laisinkaan. Myös perinteinen roskakulttuuri esimerkiksi kauppojen, niin vaate- kuin ruokakauppojenkin kohdalla on se, että kaupan mennessä päivän päätteeksi kiinni myyjä tuo roskat ulos kaupan eteen. Myöhemmin illalla roska-auto käy sitten noutamassa kaikki roskat jokaiselta kadulta erikseen. Tämä on mielenkiintoinen näkökulma monien leipäkauppojen kohdalla, sillä ne heittävät roskien sekaan päivän ylijääneet patongit, croissantit ym. Sieltä saattaa siis löytyä mitä vain. Tämä aiheuttaa sen, että roskien ympärillä parveilee joukko puluja jotka yrittävät vimmatusti saada otteensa patongeista ja croissanteista. Hetken kuluttua roskat ovat pitkin kapeaa kävelyväylää, jossa ihmiset yrittävät sitten löytää tietään eteenpäin. Huomasin aluksi itse ihmetteleväni kyseistä tapahtumaketjua suhteellisen paljonkin, mutta pikkuhiljaa olen alkanut tottua siihen ja hyväksynyt sen olevan osa jokapäiväistä kulttuuria. Kiitos kuitenkin suomalaiselle roskakulttuurille, jossa roskia ei heitetä kadulle vaan jokainen vie ne kiltisti roska-astiaan ja jossa roskien lajittelu on hyvin pitkälle vietyä.

Les chiens sont magnifique!

Ei enää koira käsilaukussa vaan koira ostoskorissa ruokakaupassa! Tämän uuden ilmiön sain havaita ollessani eräänä päivänä Carrefourissa. Säikähdin koiran haukuntaa niin, että melkein horjahdin vastakkaista hedelmäkojua päin. Katsoessani taakse koira tuijotti minua kuin mitään ei olisi tapahtunut ja jatkoi eteenpäin tyytyväinen ilme naamallaan. Hämmentävä, mutta samalla hyvin koominen tilanne. Ranskalaiset ovat hyvin suvaitsevia mitä tulee koiriin; ne kulkevat omistajiensa mukana lähes kaikkialla, jopa työpaikoilla. En kyllä henkilökohtaisesti usko, että on ensinnäkään kovin hygienistä tuoda koiraa ruokakauppaan ja toiseksi se aiheuttaa paljon ylimääräistä sählinkiä juuri vaikkapa kassajonossa (jotka muutenkin ovat pitkiä ja kassatoimitus kestää iäisyyden). Uskomattominta tässä koko jutussa oli se, ettei kukaan reagoinut mitenkään; kassatyöntekijä vain ihasteli ja silitteli ohimeneviä koiria. Kauanhan on jo ollut valloillaan se tapa, että naiset kuljettavat käsilaukuissaan koiria. Onkohan tämä kenties ranskalaisten oma, uusi tapa ottaa koira mukaan myös ruokakauppaan niin ettei siltä jää välistä yhtä ainutta omistajansa sosiaalista kanssakäymistä? Toisaalta omistajat varmasti myöskin haluavat suojella koiriaan, sillä kulkukoirat ovat valitettavasti myös osa jokapäiväistä katukuvaa.  Lisäksi ne maksavat aikalailla; yhdestä rotupennusta veloitetaan helposti melkein 1500€. Yhtä kaikki, koira tuntuu täällä olevan yhtä tärkeä kuin esimerkiksi hyvin istuvat korkokengät tai merkkilaukku.

Käyttäytyminen muutenkin ranskalaisessa ruokakaupassa on hieman erilaista kuin suomalaisessa. Ainakin juuri Carrefour -ketju on lopettanut kokonaan muovisten ostoskassien myymisen. Tämä on mielestäni loistavaa; se säästää luontoa ja niiden sijaan he myyvät kassoilla kestävämpiä, uudelleenkäytettäviä kauppakasseja. Lisäksi se siirtää vastuuta kuluttajalle, sillä aina kauppaan lähdettäessä tulee muistaa ottaa mukaan oma ostoskassi. Ihmiset ovat hyvin tarkkoja tehdessään ostoksia. He vertailevat eri vaihtoehtoja monia minuutteja ja saattavat seistä esimerkiksi kahvi -ja teehyllyn edessä kymmenen minuuttia. Arkena iltaisin ja viikonloppuisin kauppa on niin täynnä, että siellä on lähes mahdotonta päästä liikkumaan sujuvasti hyllyjen välissä. Tämä johtuu vain ja ainoastaan yhdestä syystä: kassajonoista. Ranskassa on ehkä maailman hitaimmat kassatyöntekijät - tai siltä se ainakin tuntuu. Tämä tuo mieleeni suomalaisen kassatyöskentelyn, sillä siitä asiakas valittaa hyvin nopeasti jos se ei ole sujuvaa, nopeaa ja asiantuntevaa. Mielestäni kaikkien näiden ihmisten tulisi vierailla ranskalaisessa kulttuurissa; siinä, jossa mihinkään ei ole kiire ja joissa kassoilla saa maksaa vielä SHEKEILLÄ!! Varsinkin vanhemmat ihmiset käyttävät shekkejä asioidessaan ruokakaupassa, koska se on heille helpompaa kuin kolikoiden ja seteleiden kaivaminen lompakosta. Kannattaa myös varautua siihen, että suurin osa Carrefourissa myytävistä tuotteista saattaa olla loppunut (tarkoitan tässä nyt jokapäiväisiä tuotteita kuten maitoa ja leipää). Ranskalainen kuluttaja ei ole tästä moksiskaan, vaan valitsee tilalle korvaavan tuotteen ja jatkaa muiden ostostensa keräämistä. Tämä on myös hyvin merkittävä ero suomalaiseen käyttäytymiseen verrattuna: saatavilla tulee olla aina nimenomaan juuri se tuote, jonka asiakas haluaa. Kaiken kaikkiaan olen tullut siihen johtopäätökseen, että ruokakaupassa asioiminen Ranskassa opettaa niin kärsivällisyyttä kuin avartaa mieltäkin; sen jälkeen arki -ja pyhäruuhkat suomalaisissa hypermarketeissa sujuvat kuin itsestään.

Pour 1 euro seulement vous allez loin..

..niinpä, siis siinä tapauksessa, että bussit kulkevat. Eilen (23.9.2010) koko maassa oli lakko, joka koski niin busseja kuin juniakin. Olimme sopineet Tiian kanssa, että lähden noin kahdentoista maissa iltapäivällä Cannesista kohti Antibesia. Kävelinkin hyvin aurinkoisessa ja lämpimässä säässä bussipysäkille vain hetken myöhemmin tajutakseni, että kyseinen bussi ei ollut liikkumassa mihinkään ainakaan vähään aikaan. En ihmetellyt sitä sen kummemmin, sillä on aivan normaalia, että bussikuski pitää niin sanottuja omia taukoja ja palaa bussin luo aina jonkin ajan kuluttua. Pääsimme kuitenkin lähtemään hieman kahdentoista jälkeen ja bussimatkan edetessä aloin miettiä miten bussi on aivan liian täynnä; ihmisiä vain tuli ja tuli ja lopulta bussikuski ei ottanut enää ihmisiä kyytiin ja vain ajoi pysäkkien ohitse. Päästyäni Antibesiin selvisi, että kyseessä on lakkopäivä, joten bussien aikatauluihin ei kannattanut luottaa (tämä koski siis myös junia). Samalla mietin mielessäni, että toivottavasti pääsen myös illalla jollain bussilla kotiin! Olihan matkaa kuitenkin aikamoisesti, joten kävellen se ei tulisi onnistumaan. Tämän kolmen viikon aikana täällä on ollut kaksi lakkoa, jotka ovat koskeneet niin busseja kuin juniakin. On siis erittäin todennäköistä, että vielä jonain päivänä en tule pääsemään kouluun näiden lakkojen vuoksi. Tämä voi olla paikoiten hankalaa; koulussa kun sallitaan vain kaksi poissaoloa per kurssi.

Lakosta huolimatta jatkoimme päivää iloisin mielin kohti arkeologista museota. Arkeologinen museo sijaitsee Antibesin vanhassa kaupungissa lähellä merenrantaa. Hinta opiskelijoilta on vaivaiset 1,5€ ja muiltakin vain 3€. Ensivaikutelma museosta on hyvä: se näyttää ulkopuolelle mieluisalta ja kutsuvalta. Täytyy kuitenkin myöntää, että se oli pienoinen pettymys, sillä arkeologiseksi museoksi se on kovin pieni ja se sijaitsee vain yhdessä kerroksessa. Toki siellä on suhteellisen paljon vanhoista kaivauksista löydettyjä esineitä, mutta silti siitä mielestäni puuttuu jotakin. Ehkä se on esineiden esillepanossa tai vastaavassa, mutta itseeni se ei tehnyt niin kovin suurta vaikutusta. Olimme myös päättäneet käydä kuuluisassa Pablo Picasson museossa, joten arkeologisesta museosta matka jatkui sinne. Picasso museo on alun perin ollut nimeltään Grimaldin linna (vuoteen 1608 asti se oli Grimaldi suvun omistuksessa) ja nimen << Musée Picasso >> se sai vuonna 1966. Kyseinen rakennus on restauroitu kokonaan vuosina 2006-2008. Museo on käyntinsä arvoinen paikka; vaikkakin itse taiteilijan töihin voi tutustua muutaman kerroksen ylempänä, ovat myös alhaalla olevat taideteokset mielenkiintoista katsottavaa. Rakennuksen jokaista huonetta ympäröivät valkoiset seinät, jotka itsessään korostavat valokuvia ja maalauksia sekä kivilattiat, jotka luovat oman kotoisan tunnelmansa. Ikkunoista avautuvat Välimeren maisemat erilaisine jahteineen ja veneineen. Picasson töistä esillä on niin keramiikkaa, taideteoksia kuin luonnoksiakin. Nämä työt antavat todella kattavan kuvan hänen taiteestaan, vaikka paikoittain kyseisen taiteilijan sielunmaisemaa on vaikea hahmottaa. Täytyy kuitenkin muistaa, että Picasso koki sodanjälkeisen köyhyyden, joten tämä näkyy ehdottomasti hänen töissään. Tultaessa takaisin alas pääsisäänkäynnin luokse ja mentäessä oikealle käytävää pitkin pääsee Picasso museon kauppaan, josta voi ostaa tuliaisia ja vaikkapa itselleen kirjan tai taideteoksen painettuna paperille. Valikoima vaihtelee postikorteista keramiikkaan, joihin melkein kaikkiin on painettu Picasson taideteoksia. Museosta avautuu myös merelle päin mahtava terassi, johon voi mennä ihailemaan maisemia ja samalla katsella ulkona olevia taideteoksia; ne eivät tosin ole Picasson töitä, mutta silti omassa lajissaan mahtavia. Tällaista samanlaista miljöötä on vaikea kuvitella löytävänsä mistään toisesta museosta; Antibesin vanha kaupunki pienine kujineen ja Välimeren turkoosi vesi antavatkin sille idealliset puitteet toimia turistien (ja miksei paikallistenkin) suosikkikohteena vuodesta toiseen.

Ja päivän päätteeksi pääsin vielä kotiinkin onnistuneesti: hetken odoteltuani Place De Gaulle:lla Antibesissa saapui bussi nro 200 ja suhteellisen nopeasti saavuin Cannesiin. Yhdellä eurolla siis pääsee hyvin pitkänkin matkan; näinä lakkopäivinä se ei vain ole itsestäänselvyys, joten itselläni kävi tuuri, että pääsin vielä illalla kotiin. Lakko kesti vain yhden päivän, joten bussi -ja junaliikenne on palautunut jo normaaliksi. Mais c’est la vie, sanoisi ranskalainen.

À la mode et autre choses..

Ranska on tunnettu muodistaan - etenkin huippumuodistaan, joita edustavat esimerkiksi Dior ja Yves Saint Laurent. Funny enough, tämä näkyy myös yliopistolla. Kaikilla, jopa miehillä, on vähintään Longchampin laukku ja suurimmalla osalla naisista on Vuittonin tai YSL:n ’koululaukku’. Tämä tulisi varmasti yllätyksenä monille Suomessa, sillä ainakaan miehillä emme ole tottuneet näkemään kuin reppuja ja olan ylittäviä olkalaukkuja. Kukaan ei myöskään kulje lenkkareissa; kaikilla on siistit kengät ja asukokonaisuus on stailattu päästä varpaisiin (jotkut opiskelijat kulkevat jopa puku päällä). Ranskalaiset opiskelijat (ja myös muut) ovat siis hyvin tietoisia siitä, mikä on muodissa ja monet lukevatkin paljon erilaisia muotiblogeja saadakseen vinkkejä ja tietoa muodin suuntauksista. Pisteen i:n päälle antaa vielä Applen minikannettava ja BlackBerryn puhelin; nämä kaksi merkkiä näyttäisivät olevan suuressa suosiossa ranskalaisten keskuudessa. Olenkin siis nyt viimeistään varma siitä, että kauppatieteilijän pakollisiin asusteisiin kuuluu ainakin Longchampin laukku :D Aion varmasti kyllä hankkia itselleni jotain muutakin ranskalaista; ajatuksissa on siintänyt jokin ranskalaistyylinen takki, mutta ajatus ei ole vielä täysin kirkastunut siitä millainen se voisi olla. To conclude, myös täällä Välimeren rannalla ihmiset siis pukeutuvat todella paljon huippumuotiin, vaikkakin sen keskus taitaa suurimmalta osalta olla Pariisissa. Jopa vanhemmat naishenkilöt kulkevat korkeissa muotikorkokengissä ja olenpa bongannut yhden kerran Minna Parikan suunnittelemat kengätkin. Tämä oli aikamoinen yllätys nähdä ne täällä Cannesissa, mutta mieleinen sellainen.

Muodista sitten hieman toisenlaisempaan asiaan. Skema Business School on rankattu äskettäin Financial Timesin julkaisemassa Business Education -liitteessä sijalle 29. Top 65 -lista sisältää kaikki parhaimmat maisterinohjelmat (Masters in Management) ympäri maailman; listalle on noteerattu myös Helsingissä sijaitseva Aalto-yliopisto, joka on sijalla 30 heti Skema Business Schoolin jälkeen. Tämä vertailu perustuu kolmeen eri tekijään: 1) kansainväliseen kokemukseen ja tutkimukseen, 2) urakehitykseen sekä 3) koulun monipuolisuuteen yksikkönä (kansainvälisten opiskelijoiden osuus, naisopiskelijoiden osuus jne.). Jatkuvan muutoksen ja kansainvälistymisen ollessa avaintekijöitä tänä päivänä koulut käyvät kovaa kilpailua opiskelijoista ja eritoten vaihto-opiskelijoista. Tämän vuoden listan kärkeen ovatkin kiilanneet koulut, joissa kansainvälisten opiskelijoiden osuus on merkittävä ja joissa saa korkeatasoista kansainvälistä opetusta. Esimerkkinä otettakoon ESCP Europe ja Aalto yliopisto: ESCP:n kohdalla kansainvälisten opiskelijoiden osuus on 70 %, kun Aalto yliopisto ei tavoita edes 12 prosenttia. Myös tiivis yhteistyö eri yritysten kanssa ja niiden kautta saatavat harjoittelut ovat välttämättömiä opiskelijoille ja melkein kaikilla kärkikouluilla tämä yhteistyö on 100 % (kun se esimerkiksi Aalto yliopiston kohdalla on vain 12 %). Nämä luvut kertovatkin kieltänsä siitä, että kansainvälisten maisterinohjelmia tarjoavien yliopistojen tulee olla entistä kilpailukykyisempiä ja jatkuvasti kehittää koulutusohjelmiaan vastaamaan yhä kasvavaa kysyntää unohtamatta omia perinteitään ja identiteettiään. Ja palatakseni vielä Skema Business Schoolin rankingiin..joku voisi ihmetellä, miksi kyseinen koulu on vasta sijalla 29. Tämä johtunee ennen kaikkea siitä, että etenkin Ranskassa kilpailu koulujen kesken on erittäin kovaa; ne ovat muodostaneet vuodesta 2005 lähtien suurimman osuuden kaikista listatuista kouluista. Tämän vuoden listauksessa on siis 65 eri koulua, joista 17 on Ranskassa. Skema Business School ei ole ollut aikaisemmin tällä listalla, joten sija 29 ei ole huonoin mahdollinen ensikertalaiselle ja taakse jää vielä kuusi muuta yliopistoa Ranskassa. Olenkin siis erittäin tyytyväinen siihen, että olen valinnut juuri Skeman vaihtoyliopistokseni: opetuksen taso ja koulun todella korkea kansainvälinen ilmapiiri on juuri omiaan tekemään vaihto-opiskelusta mielekästä ja antoisaa. Ja eihän tuota Financial Timesin listaustakaan voi olla huomioimatta; sillä kun on kuitenkin suora vaikutus ihmisten asenteisiin ja ajatusmaailmaan.

Rechercher un soleil.

Ensimmäistä kertaa täällä oloni aikana satoi vettä ja on hieman harmaata ja kylmempää kuin yleensä. Auringosta ei tietoakaan ja se on outoa kun on juuri kerennyt tottua lämpimään ilmastoon. No tämä sade on tosin väliaikaista, muutaman päivän päästä pitäisi taas paistaa aurinko ja olla lämmintä. Nämä päivät ovat siis oivia blogin kirjoittamiseen. Ensimmäinen viikko on vihdoin ohi koulussa; se sisälsi intensiivisen Globalization -seminaarin, jossa käsiteltiin muun muassa maailman talouslukuja ja ilmaston lämpenemistä. Kyseistä seminaaria pitänyt professori tiesi kyllä mistä puhui ja se näkyi hänen kertomuksissaan ja visioissaan. Silti koen, että menneet viisi päivää olivat liian lyhyitä ottaen huomioon kaiken sen tietomäärän, jota kävimme läpi joka päivä; varsinaisempaa syvällisempää katsausta oli siis mahdotonta saada. Mielenkiinnolla odotan marraskuun tenttiä, joka siis sisältää 50 monivalintakysymystä sisältäen erilaisia aineistoanalyysejä.

Viikonloppu meni nopeasti; kokkasimme lauantaina Tiian kanssa katkarapusalaattia (noin 15 minuuttia mietittyämme mitä lihaa söisimme, päädyimme kuitenkin aina niin helppoihin katkarapuihin) ja maistelimme hieman viiniä. Lisäksi kävimme katsomassa Cannesin iltameininkiä ja löysimmekin kivan paikan, jossa oli terassi ulkona ja jossa pystyi rauhassa puhumaan ja ihmettelemään ohikiitävää liikennettä. Sunnuntaina päätimme ottaa Port De Cannesista veneen Saint Margueriten saarelle. Venematka kestää noin 15 minuuttia ja opiskelijoilta sen hinta on 9,50€. Päivä oli todella lämmin, joten paikat veneen kannella olivat oiva valinta. Saint Marguerit -saaren kuuluisin osa on ehkäpä Fort Royalessa (linnoitus) sijaitseva vankila, jonka kuuluisin vanki oli legendaarinen ’The Man In The Iron Mask’ (rautanaamio). Hän vietti elämästään lähes 40 vuotta kyseisessä vankilassa ja tänä päivänäkin kyseisen vangin henkilöllisyys on yhä mysteeri. Yli 60 henkilöllisyyttä on esitetty kyseiselle vangille, mutta kukaan ei tiedä varmasti kuka vanki oli ja miksi hänen henkilöllisyytensä tuli salata rautanaamiolla. Itse naamiota ei myöskään ole koskaan löydetty; on huhuttu, että se on hävitetty tai että se on kadonnut.

Vankilaosa linnoituksessa on toki restauroitu, mutta silti astuminen kyseisen Rautanaamion vankilakoppiin on aikamoinen kokemus (varsinkin, jos on nähnyt elokuvan Rautanaamio – se tuo mieleen juuri ne olot, jotka myös elokuvassa näytetään). Loppuosa linnoituksesta on merimuseota; se on myös näkemisen arvoinen vanhoine viinitynnyreineen ja valokuvanäyttelyineen. Museo on ilmainen kaikille joka kuun ensimmäinen sunnuntai, muuten se maksaa 3,50€ (opiskelijat ilmaiseksi). Saari on oivallinen myös piknikeille, auringonotolle sekä luonnosta nauttimiselle. Se on erittäin suosittu vierailukohde niin paikallisten kuin turistienkin keskuudessa, joten jos mielit lähteä sinne päiväsaikaan, kannattaa olla ajoissa sillä veneeseen mahtuu rajoitettu määrä ihmisiä ja menijöitä on todella paljon (laivoja lähtee puolen tunnin välein). Kaiken kaikkiaan erittäin positiivinen kokemus, joten menen sinne ehdottomasti uudestaan!

Rentrée scolaire.

Viime torstaina oli ensimmäinen koulupäivämme, kun saavuimme orientaatiopäivälle Sophia Antipolikseen. Päivämme alkoi massaluennolla isossa luentosalissa, jossa esiteltiin kaikki tärkeät kontaktimme, joita tulisimme tarvitsemaan vaihtomme aikana. Koulu tarjosi meille päivän aikana myös aamukahvin ja croissantin sekä päivän ruokailun. Yksi päivä oli ehkä hieman vähän kaiken tiedon omaksumiseen, sillä informaatiota tuli joka paikasta roppakaupalla. Esimerkiksi koulun esittelykierros oli todella nopea ja lyhyt, joten olin sen jälkeen vielä enemmän sekaisin :D Koulu ei vaikuta niinkään yliopistolta ulkoasultaan; Skema Business School on lähinnä betonihökötys jossain keskellä ei mitään (vaikkakin koulu kuuluu Technology Park -alueeseen). Alueella on siis koulun lisäksi paljon yrityksiä, joten matka aamulla kestää kauan, riippuen toki mistä päin on tulossa. Itse asun Cannesissa ja joudun tulemaan kahdella eri bussilla päästäkseni tänne; ensin otan Cannesin asemalta bussin numero 630 ja tulen sillä tänne Sophian alueella ja sitten vaihdan Garé De Messsuges:lla bussiin numero 1, 9 tai 100. Matka sujuu yleensä kuitenkin suhteellisen vaivattomasti, thanks to the crazy bus drivers!! Liikenne täällä Ranskassa on aivan käsittämätöntä; jokainen auto on kolhuilla vähintään yhdestä kulmasta. Kaikesta huolimatta olen kuitenkin tähän asti päässyt ajoissa koululle joka aamu. Alla vielä hieman siitä, mistä kaikki alkoi.

Kaikki alkoi siitä kun luin koulumme Internet -sivuilta mahdollisesta vaihto-opiskelusta. Olin miettinyt vaihtoon lähtöä jo pidemmän aikaa ja selailtuani vaihtoyliopistojen listaa asia alkoi tuntua yhä varmemmalta. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa hakeminen vaihtoon tapahtui sähköisesti Mobility Online -sovelluksen kautta. Olin päättänyt jo ennen hakemista, että hakisin Ranskaan Sophia Antipolisin yliopistoon joten se oli ehdottomasti yksi vaihtokohteista. Kaksi muuta vaihtokohdetta valitsin aika paljon fiiliksen mukaan ja päätin laittaa hakemukseen Nottinghamin yliopiston Englannissa sekä Sain Mary’s University:n Halifaxissa. Vaihtotuloksia odotellessa luin vaihdossa käyneiden matkaraportteja, jotta saisin käsitystä muiden ihmisten vaihtokokemuksista. Ne myös auttoivat hieman kurssien valinnoissa, ainakin juuri Ranskan yliopiston kohdalla. Asunnon etsimisen aloitin jo silloin kun tiesin päässeeni vaihtoon, sillä tiesin sen olevan aikaavievä prosessi. Asunto löytyikin suhteellisen helposti (taisi olla pikkaisen tuuriakin matkassa), sillä löysin sen Suomi-Riviera seuran Internet -sivuilta osoitteesta http://www.rivieran-suomi-seura.org/. Siellä asunnoistaan voivat ilmoittaa kaikki seuran jäsenet, joilla on asunto Ranskan Rivieralla (Nizza, Cannes, Antibes, Juan Les Pins ym.). Asunnon vuokraus sopimusta myöten sujui todella kätevästi johtuen juuri siitä, että asunnon omistaja on suomalainen. Tietysti myös yliopiston kautta on mahdollista saada asunto, mutta itse koin vapaiden markkinoiden tarjonnan parhaaksi vaihtoehdoksi. Kun sain tietää pääsystäni Sophia Antipolis -yliopistoon, alkoi hakemusten odottaminen Ranskasta. Kun sinut on valittu vaihtoon, koulumme kv. vastaava nimeää (nomination) vaihtoonpäässeet opiskelijat ja ehdottaa heitä vaihto-opiskelijoiksi kohdemaan yliopistolle. Kun tämä nomination on hyväksytty kohdemaan yliopistossa, lähettävät he vaihtohakemukset koululle. Ne tulevat yleensä sähköisesti, joten ne täytyy itse tulostaa ja täyttää. Saattaa kuulostaa uskomattomalta, mutta hakemus tulee täyttää isoilla kirjaimilla ja mielellään mustalla kynällä :D Hakemuksessa kysytään perustietojen lisäksi täydentäviä kysymyksiä, kuten miksi haet juuri kyseiseen yliopistoon. Lisäksi siihen tulee liittää valokuva ja liuta liitteitä (kielitodistus, kopio passista, kaksi valokuvaa ja cover letter). Hakemukset ovat Ranskassa toukokuun puoliväliin mennessä ja hyväksymistä saakin sitten odotella tovin. Itse sain hyväksymiskirjeen vasta juhannuksen jälkeen kesäkuun lopussa. Hyväksymiskirjeen mukana tulee hyvä tietopaketti yliopistosta (asunnonhakumahdollisuudet ja kartta). Lisäksi se sisältää tarkan listan siitä, mitä sinulla tulee olla mukanasi saapuessasi yliopiston orientaatiopäivälle; kannattaa varmistaa, että kaikki tarvittavat paperit ovat matkassa, sillä ilman niitä vaihto-opiskelijaksi rekisteröityminen Sophiassa ei onnistu. Mukaasi tarvitset siis hyväksymiskirjeen mukana tulevan rekisteröinti dokumentin (registration forms), kopion passista, kaksi passikuvaa, lääkärintodistuksen (valmis pohja tulee kirjeessä), matkavakuutuksen sekä eurooppalaisen sairasvakuutuskortin.

Quelle nuit!

Tapahtumarikkain yö tähän mennessä oli viime viikolla tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Katsoin ensin kolme jaksoa C.S.I Miamia ranskaksi dubattuna (aikamoista muuten!) ja ajattelin sen jälkeen mennä ajoissa nukkumaan, jotta olisin sitten virkeä keskiviikkona vaihto-opiskelijoiden ensimmäisessä epävirallisessa kokoontumisessa. Muistan nukahtaneeni melko pian ja olin saanut nukutuksi noin viisi tuntia, kun herään valtavaan pamaukseen. Neljän jälkeen aamuyöllä alkaa valtava ukkos-show, joka jytisee valtavalla voimalla ja salamoita iskeytyy maahan joka hetki. Tuuli ujeltaa vanhoista ikkunasermeistä ja vettä tulee kuin saavista kaatamalla. Suomen ukkoset eivät ole mitään tähän verrattuna; jytinä ja salamointi on ainakin 3-kertainen verrattuna Suomeen. Kun ukkosta oli jatkunut jonkin aikaa, nousin ylös katsomaan josko näkisin ikkunasta jotakin tästä luonnonilmiöstä. Laitettuani valot päälle ja päästyäni ikkunan viereen huomaan, että vanhoista ikkunalaudoista pääsee vesi ikkunoiden väliin ja tätä kautta myös osin sisälle. Ei kun sitten kuivaamaan ikkunoiden välejä viiden aikaan aamuyöstä, jotta kaikki vesi ei valuisi sisälle :D

C’est pas vrai!!

Internet - mikä ihana sana. Voisi kuvitella Internet-yhteyden saamisen tänä päivänä olevan helppoa, mutta sitä se ei todellakaan ole - ainakaan Ranskassa. Vaikka kannettavassa tietokoneessasi olisi langaton yhteys niin silti tarvitset Internetiä selataksesi Neuf boxin, jonka kautta saat käyttäjätunnuksen sekä salasanan verkkoonkirjautumista varten. Tämä Neuf box sisältää rajattoman Internetin käytön, useita taivaskanavia sekä ilmaiset puhelut (fixed calls) USA:han ja Eurooppaan ja hinta on ainoastaan 30€/kk. Kuulostaa helpolta eikö? No niin itsekin kuvittelin ja sitten tuleekin se mutta.. Neuf boxia ei voi ostaa, jos ei omista ranskalaista pankkitiliä, koska sen kuukausimaksu veloitetaan suoraan sieltä. Voi kuinka kätevää! Ja vastaavaa boxia tämän tilalle ei ole olemassa. Ranskalaista pankkitiliä on hieman turha avata tämän pituiselle vaihtoajalle - joten se siitä vaihtoehdosta. Yritin myös ostaa itselleni mokkulaa; sekään ei onnistunut, sillä lyhin sopimusaika on yksi vuosi. Kaiken lisäksi se käyttää täällä 3G -verkkoa, joka on erittäin kallista. Nyt todella osaan arvostaa suomalaista Internet -yhteyttä, joka on helppo avata ja jonka saa heti käyttöön. Tällä hetkellä ainoa mahdollisuuteni käyttää Internetiä on Internet-kahviloissa tai sitten viemällä kannettavani Sophia Antipolisin yliopistolle. Elän kuitenkin siinä toivossa (liekö se sitten turhaa, siitä en tiedä), että joku lainaisi näitä Neuf -tunnuksiaan minulle jotta pääsisin Internetiin myös kotoa käsin.

Tour d’Antibes.

Ensimmäiset päivät Cannesissa ovat menneet hurjaa vauhtia; nähtävää ja koettavaa on niin paljon että vaikka ei varsinaisesti suunnittelisi tekevänsä mitään niin päivät vain lentävät ohitse. Meitä vaihto-opiskelijoita Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta on täällä Cannesissa neljä, joten olemme yhdessä tutustuneet paikkoihin ja kierrelleet pitkin rannikkoa. Ensimmäisinä päivinä matkustimme Antibesiin bussilla, joka lähtee aivan keskustasta L’Hôtel De Villen (kaupungintalon) takaa (bussi nro 200). Matka Cannesista Antibesiin kestää noin 40 minuuttia, riippuen päivästä ja ruuhkasta. Bussin aikataulut löytyvät netistä osoitteesta envibus.fr. Antibes on mukavan idyllinen ja kaunis kaupunki, jonka lukuisat rantaravintolat saavat paatuneemmankin syöjän makunystyrät heräämään eloon. Vanhan Antibesin (Le Vieil Antibes) rantakalliot uivat turkoosinsinisessä Välimeressä samalla kun lukuisat lentokoneet halkovat taivasta kohti Nizzan lentokenttää. Rantaa pitkin kävellessä vastaan tulee mahtava arkeologinen museo, jossa kannattaa ehdottomasti käydä. Museon yläpuolella on loistava näköalapaikka, jossa voi vaikka hetken istahtaa ja vain ihailla maisemia. Jatkettaessa eteenpäin eteen aukeavat upeat merenranta-asunnot, jotka henkivät vanhaa aikaa. Kadut ovat mahdottoman kapeita ja asuntoja on vierivieressä. Tunnelma on kuitenkin iloinen ja huoleton; yhdellä parvekkeella ripustetaan pyykkiä ja toisella parvekkeella syödään perhelounasta. Kaikelle yhteistä on se, että kaiken tämän toiminnan seasta kantautuu loppumaton ja nopea puhe; sitä on hauska kuunnella.

Jatkettaessa satamaan vastaan tulevat jahdit ja purjeveneet, joita upeampia saa kyllä hakea. Ne lumoavat katsojansa; jahtien koon ja komeuden ymmärtää vasta sitten kun itse seisoo niiden vieressä. Jahtien kansilla käy kova liikenne; laivapojat siivoavat lattioita ikkunoita eikä isäntäväestä ole tietoakaan. Tämä alue kuuluu Antibesin rikkaimpiin alueisiin, joten myös autot ovat aivan omaa luokkaansa. Kaiken kaikkiaan ensimmäiset visiitit Antibesiin osoittautuvat erittäin hyviksi ja mieltä avartaviksi. Päivät ovat kruunautuneet loikoilulla uima-altaalla ja illalla rennoilla illanvietoilla kansainvälisten ihmisten kanssa (porukassa oli ihmisiä Espanjasta, Italiasta, Englannista ja Suomesta).

Tout d’abord...

Täällä sitä nyt sitten ollaan, Ranskan Rivieralla! Saavuin torstaina 02.09.2010 Nizzan lentokentälle suoralla Blue1:n lennolla Helsingistä. Matka meni oikeinkin mukavasti ja lentokentälle saavuttuani oli sitten vuorossa bussin metsästys, sillä tulisin asumaan seuraavat neljä kuukautta Cannesin vanhassa kaupungissa. Bussi löytyi helposti, sillä lento laskeutui terminaaliin 1, josta myös Express-bussit Cannesiin lähtevät. Tämä Express Cannes -linja on kalliimpi (12,50€) verrattuna bussilinjaan 200 (1€), sillä se menee suoraan Cannesiin pysähtymättä missään ja matka-aika on n. 50 minuuttia. Noctambus 200 kiertää taas Antibesin ja Juan Les Pinsin kautta ja matka-aikaa kertyy tällöin Cannesiin mentäessä puolitoista tuntia.

Kun pääsin Cannesiin, oli vuorossa asuinosotteeni tarkan sijainnin selvittäminen. Olin katsonut Suomessa valmiiksi missä asunto sijaitsee, mutta paikalle päästyäni haaste olikin aikamoinen; liikennettä ja ihmisiä oli aivan tuhottomasti ja itselläni painava lentolaukku ja pari muuta painavaa kassia. Siinä sitten yritin miettiä, että mihin suuntaan lähtisi ettei joutuisi kävelemään turhia kilometrejä väärään suuntaan. Päädyin kävelemään pitkin kuuluisaa Croisettea, jonka varrella siis sijaitsevat kaikki kalleimmat liikkeet Louis Vuittonista Pradaan. Vedettyäni perässä painavia matkatavaroita noin 10 minuuttia, päätin kysyä neuvoa paikallisesta hotellista. He olivatkin todella ystävällisiä ja näyttivät kartasta, miten pääsisin asunnolleni. Jatkettuani hetken matkaa hotellista kohti asuntoani eteeni nousivat todella jyrkät ja monta askelmaa vaativat portaat. En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, sillä tavarani painoivat todella paljon ja niiden kantaminen rappusia ylöspäin ei tulisi olemaan helppoa. Muutaman rappurykelmän noustuani kuin tilauksesta paikalle saapui kaksi vanhempaa ruotsalaismiestä ja he tarjoutuivat kantamaan painavan matkalaukkuni ylös portaita ilman mitään sen kummempia selityksiä; lopuksi he vain sanoivat ’It was our pleasure’. Mikä mahtava alku matkalleni; olisivatpa ihmiset aina näin kohteliaita ja ystävällisiä! Vihdoin siis olin sillä kadulla, jossa asuntoni sijaitsi ja nopeasti olinkin sitten jo itse asunnolla ja pystyin huokaisemaan helpotuksesta. Finalement, je suis arrivé! (Loppu hyvin, kaikki hyvin).