Pour 1 euro seulement vous allez loin..

..niinpä, siis siinä tapauksessa, että bussit kulkevat. Eilen (23.9.2010) koko maassa oli lakko, joka koski niin busseja kuin juniakin. Olimme sopineet Tiian kanssa, että lähden noin kahdentoista maissa iltapäivällä Cannesista kohti Antibesia. Kävelinkin hyvin aurinkoisessa ja lämpimässä säässä bussipysäkille vain hetken myöhemmin tajutakseni, että kyseinen bussi ei ollut liikkumassa mihinkään ainakaan vähään aikaan. En ihmetellyt sitä sen kummemmin, sillä on aivan normaalia, että bussikuski pitää niin sanottuja omia taukoja ja palaa bussin luo aina jonkin ajan kuluttua. Pääsimme kuitenkin lähtemään hieman kahdentoista jälkeen ja bussimatkan edetessä aloin miettiä miten bussi on aivan liian täynnä; ihmisiä vain tuli ja tuli ja lopulta bussikuski ei ottanut enää ihmisiä kyytiin ja vain ajoi pysäkkien ohitse. Päästyäni Antibesiin selvisi, että kyseessä on lakkopäivä, joten bussien aikatauluihin ei kannattanut luottaa (tämä koski siis myös junia). Samalla mietin mielessäni, että toivottavasti pääsen myös illalla jollain bussilla kotiin! Olihan matkaa kuitenkin aikamoisesti, joten kävellen se ei tulisi onnistumaan. Tämän kolmen viikon aikana täällä on ollut kaksi lakkoa, jotka ovat koskeneet niin busseja kuin juniakin. On siis erittäin todennäköistä, että vielä jonain päivänä en tule pääsemään kouluun näiden lakkojen vuoksi. Tämä voi olla paikoiten hankalaa; koulussa kun sallitaan vain kaksi poissaoloa per kurssi.

Lakosta huolimatta jatkoimme päivää iloisin mielin kohti arkeologista museota. Arkeologinen museo sijaitsee Antibesin vanhassa kaupungissa lähellä merenrantaa. Hinta opiskelijoilta on vaivaiset 1,5€ ja muiltakin vain 3€. Ensivaikutelma museosta on hyvä: se näyttää ulkopuolelle mieluisalta ja kutsuvalta. Täytyy kuitenkin myöntää, että se oli pienoinen pettymys, sillä arkeologiseksi museoksi se on kovin pieni ja se sijaitsee vain yhdessä kerroksessa. Toki siellä on suhteellisen paljon vanhoista kaivauksista löydettyjä esineitä, mutta silti siitä mielestäni puuttuu jotakin. Ehkä se on esineiden esillepanossa tai vastaavassa, mutta itseeni se ei tehnyt niin kovin suurta vaikutusta. Olimme myös päättäneet käydä kuuluisassa Pablo Picasson museossa, joten arkeologisesta museosta matka jatkui sinne. Picasso museo on alun perin ollut nimeltään Grimaldin linna (vuoteen 1608 asti se oli Grimaldi suvun omistuksessa) ja nimen << Musée Picasso >> se sai vuonna 1966. Kyseinen rakennus on restauroitu kokonaan vuosina 2006-2008. Museo on käyntinsä arvoinen paikka; vaikkakin itse taiteilijan töihin voi tutustua muutaman kerroksen ylempänä, ovat myös alhaalla olevat taideteokset mielenkiintoista katsottavaa. Rakennuksen jokaista huonetta ympäröivät valkoiset seinät, jotka itsessään korostavat valokuvia ja maalauksia sekä kivilattiat, jotka luovat oman kotoisan tunnelmansa. Ikkunoista avautuvat Välimeren maisemat erilaisine jahteineen ja veneineen. Picasson töistä esillä on niin keramiikkaa, taideteoksia kuin luonnoksiakin. Nämä työt antavat todella kattavan kuvan hänen taiteestaan, vaikka paikoittain kyseisen taiteilijan sielunmaisemaa on vaikea hahmottaa. Täytyy kuitenkin muistaa, että Picasso koki sodanjälkeisen köyhyyden, joten tämä näkyy ehdottomasti hänen töissään. Tultaessa takaisin alas pääsisäänkäynnin luokse ja mentäessä oikealle käytävää pitkin pääsee Picasso museon kauppaan, josta voi ostaa tuliaisia ja vaikkapa itselleen kirjan tai taideteoksen painettuna paperille. Valikoima vaihtelee postikorteista keramiikkaan, joihin melkein kaikkiin on painettu Picasson taideteoksia. Museosta avautuu myös merelle päin mahtava terassi, johon voi mennä ihailemaan maisemia ja samalla katsella ulkona olevia taideteoksia; ne eivät tosin ole Picasson töitä, mutta silti omassa lajissaan mahtavia. Tällaista samanlaista miljöötä on vaikea kuvitella löytävänsä mistään toisesta museosta; Antibesin vanha kaupunki pienine kujineen ja Välimeren turkoosi vesi antavatkin sille idealliset puitteet toimia turistien (ja miksei paikallistenkin) suosikkikohteena vuodesta toiseen.

Ja päivän päätteeksi pääsin vielä kotiinkin onnistuneesti: hetken odoteltuani Place De Gaulle:lla Antibesissa saapui bussi nro 200 ja suhteellisen nopeasti saavuin Cannesiin. Yhdellä eurolla siis pääsee hyvin pitkänkin matkan; näinä lakkopäivinä se ei vain ole itsestäänselvyys, joten itselläni kävi tuuri, että pääsin vielä illalla kotiin. Lakko kesti vain yhden päivän, joten bussi -ja junaliikenne on palautunut jo normaaliksi. Mais c’est la vie, sanoisi ranskalainen.