Chaque jour je vais pour fair un cours.

Nyt olisi ehkä korkea aika kirjoittaa hieman jotakin kursseista, joita suoritan vaihtoni aikana sillä onhan vaihtoni jo puolessa välissä ja tällä hetkellä vietämme syyslomaviikkoa. Kaiken kaikkiaan olen siis valinnut kursseja eri aihepiireistä, sillä meidän ei ollut pakko valita jotain tiettyä pääainetta, koska vaihto kestää vain puoli vuotta. Itse käyn kuutta eri kurssia (kaikki ovat maisterintason kursseja lukuun ottamatta kahta kurssia), joista yksi on ranskankielen kurssi. Alla listattuna hieman tietoa kyseisistä kursseista ja niiden vaatimuksista:

Advertising strategy, 3 op (1,5h viikossa):

Kurssi käsittelee erilaisten mediakampanjoiden suunnittelua ja toteutusta sekä vertailee eri maissa tehtyjä kampanjoita ja niiden hintoja. Opiskelijan on tarkoitus oppia ymmärtämään, mitkä kaikki tekijät vaikuttavat mediamainontaan mainostettaessa eri kulttuureissa ja miten hyväksikin suunniteltu kampanja voi mennä täysin pieleen kulttuuristen väärinymmärrysten vuoksi. Käsiteltäviä aihealueita ovat esimerkiksi eri mediat (tv, radio, ulko -ja printtimainonta) sekä mainonnan säätelyyn liittyvät säädökset. Kurssille osallistumisen vaatimuksena on, että on lukenut aikaisemmin mainonnan peruskursseja, jotta perusasiat ovat hallussa ja se on tarkoitettu vain maisteritason opiskelijoille. Kurssin suoritustapana on tentti viimeisellä luentokerralla. Omat huomiot: kurssi on osittain hieman sekava, sillä siellä ei seurata mitään tiettyä ns. ’punaista lankaa’ vaan asioita poimitaan sieltä sun täältä. Opettaja ei käytä juuri tietylle tunnille suunniteltuja Power Point -slideja, vaan hyödyntää aikaisempien vuosien materiaaleja.

Creative marketing: specialty advertising, 3 op (1,5h viikossa):

Kurssi keskittyy luovan markkinoinnin osa-alueeseen eli erikoismainontaan. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi messuosastoilta saatavia ilmaisia kyniä, vihkoja, pinssejä ym. Kurssin alkuosa keskittyy teoriaan ja loppuosassa ryhmät rakentavat oman specialty advertising -kampanjansa, joka sitten esitetään kahdella viimeisellä kerralla ennen tenttiä. Käsiteltäviä aihealueita ovat erikoismainonnan historia, markkinatilanne ja kampanjan eri vaiheet. Tiettyjä esivaatimuksia kurssille ei ole ja tämän kurssin voi valita myös kanditason opiskelijat. Kurssin suoritustapana on kurssityö (50 %) ja tentti (50 %). Omat huomiot: kurssin parasta antia ovat henkilökohtaiset, oikeasta elämästä poimitut esimerkit yhdistettynä teoriaan. Opettaja tekee kurssista mielenkiintoisen, sillä hän tietää asiasta kaiken oman yrityksensä kautta ja osaa täten opettaa sen muille niin, että asia on selkeää ja sen ymmärtää. Lisäksi ymmärtämystä tehostaa se, että opettaja puhuu niin montaa kieltä, että jos jokin jää epäselväksi, hän selittää sen oppilaalle hänen omalla äidinkielellään. Suosittelen kaikille niille, jotka haluavat opiskella markkinointia hieman eri näkökulmasta.

Doing Business in Europe 1, 5 op (3h viikossa):

Tämä kurssi antaa todella laaja-alaisen kuvan kaupankäynnistä Euroopassa, keskittyen Euroopan Unionin syntyyn, historiaan ja erilaisiin sopimuksiin ja lainsäädäntöön ja tämän kautta muodostaa kuvan siitä, miten nämä asiat vaikuttavat eri yritysten toimintaan Euroopassa ja varsinkin Euroopan Unionin ulkopuolisten yritysten toimintaan EU:n sisällä. Kurssi muodostaa toisenlaisen näkökulman kansainvälistymiseen ja sen haasteisiin ja tämä kurssi on mielestäni sellainen, jonka jokaisen kauppatieteilijän tulisi käydä. Käsiteltäviä aihealueita ovat muun muassa EU:n syntyhistoria, erilaiset sopimukset ja lainsäädäntö sekä EU:ssa toimivat instituutiot. Esivaatimuksena kurssille on hyvät perustiedot mikro -ja makroekomiasta ja täten kurssi onkin mahdollista valita vain maisterintasolla. Kurssin arviointitapana on jatkuva arviointi (25 %), välitentti (25 %) sekä kurssityö (50 %). Kurssityö muodostuu isommasta projektista, jota tehdään pitkin kurssia ja jonka lopputulokset esittää viisi valittua opiskelijaa viimeisellä luentokerralla. Omat huomiot: erittäin selkeä ja hyvin organisoitu kurssi. Aikataulut ja kurssin tavoitteet selvillä hyvin aikaisessa vaiheessa. Luentoja helppo seurata ja ymmärtää opettajan tekemien Power Point -esitysten kautta. Vaativa kurssi, jossa pitää tehdä tietty määrä kirjallisia suorituksia tietyille tunneille sekä lukea kappaleita kirjasta, mutta samalla se myös antaa todella paljon. Ainoa miinuspuoli on pakollinen kirjan hankkiminen, jota ainakin koululta on vaikea saada ostettua (välitentissä ns. open book –metodi).

French language, 3 op (1,5h viikossa):

Ranskaa on mahdollista opiskella monella eri tasolla. Tason määrää orientaatiopäivänä tehtävä ranskan kielitesti, joka on pakko suorittaa jos haluaa lukea ranskaa vaihtonsa aikana. Jos on aloittelija, riittää kun testiin kirjoittaa ’beginner’ ja laittaa nimensä paperiin. Jos kuitenkin haluaa vaativammalle tasolle, on testistä saatava vähintään 15 pistettä. Itse käyn tasoa Intermediate, joka on ylin mahdollinen taso jota voi suorittaa. Opetus on tietenkin kokonaan ranskaksi ja tunneilla keskustellaan paljon erilaisista ilmiöistä ja viikonlopun suunnitelmista (tunnit ovat aina perjantaisin). Muita käsiteltäviä asioita ovat esimerkiksi adjektiivit, verbien taivutusmuotojen ja sanaston kertaus. Esivaatimuksena on, että hallitsee ranskan verbit, aikamuodot ja osaa muodostaa lauseita ja myös puhua sujuvasti. Kurssin suoritustapana on suullinen esitelmä (20 %), kirjallinen tuotos (20 %), jatkuva arviointi (20 %) ja tentti (40 %). Omat huomiot: kurssia ei kannata valita, jos ei ole lukenut ranskaa vähintään 3 vuotta, sillä siellä ei opetella eikä suuremmin kerrata perusasioita. Osaltaan hieman sekavahko kurssi, mitään tiettyä linjaa tuntien suhteen ei ole. Suosittelen itse kuitenkin kaikille niille, jotka haluavat nostaa ranskankieltänsä sille ’seuraavalle tasolle’.

Globalization, 3 op (15h viikossa yhden viikon ajan):

Ennen kuin varsinaiset kurssit alkavat, on niin maisterin kuin kanditasollakin mahdollista suorittaa intensiivikurssi, joka kestää yhden viikon ajan. Maisterintasolla tämä kurssi on Globalization, joka keskittyy maailmantalouden kasvuun ja kehitykseen, sen kohtaamiin kriiseihin, instituutioihin ja jossa käsitellään tarkemmin tiettyjä markkinatalouksia kuten Kiinaa, Intiaa ja USA:ta unohtamatta ilmastonlämpenemisen vaikutusta. Tunteja on viitenä päivänä viikossa kolme tuntia päivässä, yhteensä siis 15 tuntia. Kurssin suoritustapana on tentti, joka on kuitenkin vasta 1,5 kuukauden kuluttua intensiivikurssin loppumisesta. Esivaatimuksena kansantaloudellinen ymmärtämys ja kansainvälisen kaupankäynnin perusteet. Omat huomiot: kurssin pituus voisi hyvin olla myös kaksikin viikkoa, sillä asiaa yhden viikon aikana tulee todella paljon. Myös suoritustapa ei mielestäni ole paras mahdollinen, koska kurssin loputtua tenttiin on vielä todella paljon aikaa. Hyvää kurssilla on joka kerta luettavat ’hot spotit’, jotka kertovat tämän hetken puheenaiheista maailmantaloudessa. Myös opettaja on todella pätevä, sillä hän on työskennellyt muun muassa Maailman Pankissa.

Tourism marketing, 3 op (1,5h viikossa):

Kurssi käsittelee nimensä mukaisesti turismimarkkinointia ja eri tapoja toteuttaa sitä. Kurssi sivuaa hieman myös psykologiaa ja ostokäyttäytymistä, sillä yhdistyyhän turismiin vahvasti ihmisten käyttäytyminen ja erilaiset tekijät, jotka vaikuttavat esimerkiksi lomakohteen tai lentoyhtiön valintaan. Käsiteltäviä aihealueita ovat mm. turismi markkina-alueena, tehokkaan turismimarkkinoinnin toteuttaminen ja alan tulevaisuuteen liittyvät haasteet. Esivaatimuksena kurssille on markkinoinnin perustiedot sen voivat valita niin kandi- kuin maisterintason opiskelijatkin. Kurssin suoritustapana on ryhmätyö (40 %) ja tentti (60 %). Omat huomiot: erittäin interaktiivinen kurssi, jossa lähitunnit pohjautuvat keskustelulle ja erilaisille pienimmille ryhmätöille. Selkeät ja informatiiviset Power Point -esitykset, joihin on helppo tehdä lisäyksiä tarpeen mukaan. Hyvä peruskurssi markkinoinnin peruskurssien jälkeen kanditasolla ja maisterintason opiskelijoille mukava ekstrakurssi kiinnostuksen mukaan.

Skemassa opiskelu on hyvin tiukkaa, sillä tunneilta ei voi olla poissa kuin kaksi kertaa per kurssi; tämä on edellytys sille, että voi osallistua tentteihin. Tämä johtuu siitä, että paikalliset sekä ne, jotka tulevat suorittamaan Skemaan jotakin tutkintoa, maksavat opiskelustaan isoja summia. Samoja sääntöjä sovelletaan myös vaihto-opiskelijoihin, joten täällä ei tunneta sitä niin sanottua akateemista vapautta, johon on tottunut Suomessa. Tämä asettaa haasteen myös kurssien valinnalle, sillä tämän läsnäolosäännön vuoksi ei tietenkään voi valita kursseja, jotka menevät päällekkäin; kurssien aikataulut kannattaa siis katsoa tarkkaan opinto-oppaasta. Suurin osa kursseista keskittyy iltapäivään ja iltaan, joten aamuisin on vain tiettyjä kursseja. Tunneilla kannattaa myös olla ajoissa, sillä tietyt opettajat eivät hyväksy lainkaan myöhästymistä ja luokanovi menee kiinni viisi minuuttia tunnin alkamisen jälkeen. Tähän voi olla aluksi vaikea tottua etenkin Ranskan yleisen liikenteen vuoksi, jossa bussit tulevat ja menevät miten sattuu; kun kulkemisen ja aikataulut oppii, stressi myöhästymisestä katoaa ja opiskelu Skemassa on kansainvälistä ja haasteita tarjoavaa.

C'est de la saleté..

Muovipullot, ai mikä ihana asia täällä Ranskassa. Ainakin me suomalaiset olemme tottuneet kierrättämään kaikennäköiset -ja kokoiset muovipullot sekä tölkit. Asianlaita ei ole suinkaan näin Ranskassa, sillä täällä ei tunneta kaupoissa minkäänlaisia pullonpalautuksia. Great. Mitä siitä sitten seuraa? Se, että asunnossa on vino pino erilaisia muovipulloja (lähinnä vesipulloja) ja tölkkejä. Ja voilà, siinä niitä sitten ihmetellään varsinkin aluksi ennen kuin havaitsee muovinkeräysastian jostakin kadunkulmasta, johon saattaa hyvinkin olla matkaa viisikin kilometriä. Tämä rutiini on ainakin minulle, pullonpalautukseen kaupassa tottuneelle, suhteellisen mielenkiintoinen ja joskus hieman turhauttavakin prosessi. Otetaan nyt kuitenkin huomioon, että ranskalaiset eivät juo hanavettä, joten jo pelkkien vesipullojen ostaminen tuottaa äärimmäisen paljon muovijätettä. Puhumattakaan siitä, minkä määrän lasijätettä saa aikaiseksi punaviinipulloista ja siideripulloista.

Tästä päästäänkin hyvin käsiksi ranskalaiseen roskakulttuuriin. Oletko joskus kironnut omaa jätekatostasi, koska se on sotkuinen ja kun taas joku naapuri ei ole osannut lajitella roskiaan oikein? Voin todeta, että ole kiitollinen siitä; täällä nimittäin ei sellaisia ole. Itselläni lähin roska-astia on muutaman kymmenen metrin päässä asunnostani. Ei kuulosta pahalta, mutta sitten tuleekin se mutta; kyseinen roska-astia on tarkoitettu koko kadulle, joten suhteellisen usein se on niin täynnä ettei sinne saa omia roskiaan laisinkaan. Myös perinteinen roskakulttuuri esimerkiksi kauppojen, niin vaate- kuin ruokakauppojenkin kohdalla on se, että kaupan mennessä päivän päätteeksi kiinni myyjä tuo roskat ulos kaupan eteen. Myöhemmin illalla roska-auto käy sitten noutamassa kaikki roskat jokaiselta kadulta erikseen. Tämä on mielenkiintoinen näkökulma monien leipäkauppojen kohdalla, sillä ne heittävät roskien sekaan päivän ylijääneet patongit, croissantit ym. Sieltä saattaa siis löytyä mitä vain. Tämä aiheuttaa sen, että roskien ympärillä parveilee joukko puluja jotka yrittävät vimmatusti saada otteensa patongeista ja croissanteista. Hetken kuluttua roskat ovat pitkin kapeaa kävelyväylää, jossa ihmiset yrittävät sitten löytää tietään eteenpäin. Huomasin aluksi itse ihmetteleväni kyseistä tapahtumaketjua suhteellisen paljonkin, mutta pikkuhiljaa olen alkanut tottua siihen ja hyväksynyt sen olevan osa jokapäiväistä kulttuuria. Kiitos kuitenkin suomalaiselle roskakulttuurille, jossa roskia ei heitetä kadulle vaan jokainen vie ne kiltisti roska-astiaan ja jossa roskien lajittelu on hyvin pitkälle vietyä.

Les chiens sont magnifique!

Ei enää koira käsilaukussa vaan koira ostoskorissa ruokakaupassa! Tämän uuden ilmiön sain havaita ollessani eräänä päivänä Carrefourissa. Säikähdin koiran haukuntaa niin, että melkein horjahdin vastakkaista hedelmäkojua päin. Katsoessani taakse koira tuijotti minua kuin mitään ei olisi tapahtunut ja jatkoi eteenpäin tyytyväinen ilme naamallaan. Hämmentävä, mutta samalla hyvin koominen tilanne. Ranskalaiset ovat hyvin suvaitsevia mitä tulee koiriin; ne kulkevat omistajiensa mukana lähes kaikkialla, jopa työpaikoilla. En kyllä henkilökohtaisesti usko, että on ensinnäkään kovin hygienistä tuoda koiraa ruokakauppaan ja toiseksi se aiheuttaa paljon ylimääräistä sählinkiä juuri vaikkapa kassajonossa (jotka muutenkin ovat pitkiä ja kassatoimitus kestää iäisyyden). Uskomattominta tässä koko jutussa oli se, ettei kukaan reagoinut mitenkään; kassatyöntekijä vain ihasteli ja silitteli ohimeneviä koiria. Kauanhan on jo ollut valloillaan se tapa, että naiset kuljettavat käsilaukuissaan koiria. Onkohan tämä kenties ranskalaisten oma, uusi tapa ottaa koira mukaan myös ruokakauppaan niin ettei siltä jää välistä yhtä ainutta omistajansa sosiaalista kanssakäymistä? Toisaalta omistajat varmasti myöskin haluavat suojella koiriaan, sillä kulkukoirat ovat valitettavasti myös osa jokapäiväistä katukuvaa.  Lisäksi ne maksavat aikalailla; yhdestä rotupennusta veloitetaan helposti melkein 1500€. Yhtä kaikki, koira tuntuu täällä olevan yhtä tärkeä kuin esimerkiksi hyvin istuvat korkokengät tai merkkilaukku.

Käyttäytyminen muutenkin ranskalaisessa ruokakaupassa on hieman erilaista kuin suomalaisessa. Ainakin juuri Carrefour -ketju on lopettanut kokonaan muovisten ostoskassien myymisen. Tämä on mielestäni loistavaa; se säästää luontoa ja niiden sijaan he myyvät kassoilla kestävämpiä, uudelleenkäytettäviä kauppakasseja. Lisäksi se siirtää vastuuta kuluttajalle, sillä aina kauppaan lähdettäessä tulee muistaa ottaa mukaan oma ostoskassi. Ihmiset ovat hyvin tarkkoja tehdessään ostoksia. He vertailevat eri vaihtoehtoja monia minuutteja ja saattavat seistä esimerkiksi kahvi -ja teehyllyn edessä kymmenen minuuttia. Arkena iltaisin ja viikonloppuisin kauppa on niin täynnä, että siellä on lähes mahdotonta päästä liikkumaan sujuvasti hyllyjen välissä. Tämä johtuu vain ja ainoastaan yhdestä syystä: kassajonoista. Ranskassa on ehkä maailman hitaimmat kassatyöntekijät - tai siltä se ainakin tuntuu. Tämä tuo mieleeni suomalaisen kassatyöskentelyn, sillä siitä asiakas valittaa hyvin nopeasti jos se ei ole sujuvaa, nopeaa ja asiantuntevaa. Mielestäni kaikkien näiden ihmisten tulisi vierailla ranskalaisessa kulttuurissa; siinä, jossa mihinkään ei ole kiire ja joissa kassoilla saa maksaa vielä SHEKEILLÄ!! Varsinkin vanhemmat ihmiset käyttävät shekkejä asioidessaan ruokakaupassa, koska se on heille helpompaa kuin kolikoiden ja seteleiden kaivaminen lompakosta. Kannattaa myös varautua siihen, että suurin osa Carrefourissa myytävistä tuotteista saattaa olla loppunut (tarkoitan tässä nyt jokapäiväisiä tuotteita kuten maitoa ja leipää). Ranskalainen kuluttaja ei ole tästä moksiskaan, vaan valitsee tilalle korvaavan tuotteen ja jatkaa muiden ostostensa keräämistä. Tämä on myös hyvin merkittävä ero suomalaiseen käyttäytymiseen verrattuna: saatavilla tulee olla aina nimenomaan juuri se tuote, jonka asiakas haluaa. Kaiken kaikkiaan olen tullut siihen johtopäätökseen, että ruokakaupassa asioiminen Ranskassa opettaa niin kärsivällisyyttä kuin avartaa mieltäkin; sen jälkeen arki -ja pyhäruuhkat suomalaisissa hypermarketeissa sujuvat kuin itsestään.