Muovipullot, ai mikä ihana asia täällä Ranskassa. Ainakin me suomalaiset olemme tottuneet kierrättämään kaikennäköiset -ja kokoiset muovipullot sekä tölkit. Asianlaita ei ole suinkaan näin Ranskassa, sillä täällä ei tunneta kaupoissa minkäänlaisia pullonpalautuksia. Great. Mitä siitä sitten seuraa? Se, että asunnossa on vino pino erilaisia muovipulloja (lähinnä vesipulloja) ja tölkkejä. Ja voilà, siinä niitä sitten ihmetellään varsinkin aluksi ennen kuin havaitsee muovinkeräysastian jostakin kadunkulmasta, johon saattaa hyvinkin olla matkaa viisikin kilometriä. Tämä rutiini on ainakin minulle, pullonpalautukseen kaupassa tottuneelle, suhteellisen mielenkiintoinen ja joskus hieman turhauttavakin prosessi. Otetaan nyt kuitenkin huomioon, että ranskalaiset eivät juo hanavettä, joten jo pelkkien vesipullojen ostaminen tuottaa äärimmäisen paljon muovijätettä. Puhumattakaan siitä, minkä määrän lasijätettä saa aikaiseksi punaviinipulloista ja siideripulloista.
Tästä päästäänkin hyvin käsiksi ranskalaiseen roskakulttuuriin. Oletko joskus kironnut omaa jätekatostasi, koska se on sotkuinen ja kun taas joku naapuri ei ole osannut lajitella roskiaan oikein? Voin todeta, että ole kiitollinen siitä; täällä nimittäin ei sellaisia ole. Itselläni lähin roska-astia on muutaman kymmenen metrin päässä asunnostani. Ei kuulosta pahalta, mutta sitten tuleekin se mutta; kyseinen roska-astia on tarkoitettu koko kadulle, joten suhteellisen usein se on niin täynnä ettei sinne saa omia roskiaan laisinkaan. Myös perinteinen roskakulttuuri esimerkiksi kauppojen, niin vaate- kuin ruokakauppojenkin kohdalla on se, että kaupan mennessä päivän päätteeksi kiinni myyjä tuo roskat ulos kaupan eteen. Myöhemmin illalla roska-auto käy sitten noutamassa kaikki roskat jokaiselta kadulta erikseen. Tämä on mielenkiintoinen näkökulma monien leipäkauppojen kohdalla, sillä ne heittävät roskien sekaan päivän ylijääneet patongit, croissantit ym. Sieltä saattaa siis löytyä mitä vain. Tämä aiheuttaa sen, että roskien ympärillä parveilee joukko puluja jotka yrittävät vimmatusti saada otteensa patongeista ja croissanteista. Hetken kuluttua roskat ovat pitkin kapeaa kävelyväylää, jossa ihmiset yrittävät sitten löytää tietään eteenpäin. Huomasin aluksi itse ihmetteleväni kyseistä tapahtumaketjua suhteellisen paljonkin, mutta pikkuhiljaa olen alkanut tottua siihen ja hyväksynyt sen olevan osa jokapäiväistä kulttuuria. Kiitos kuitenkin suomalaiselle roskakulttuurille, jossa roskia ei heitetä kadulle vaan jokainen vie ne kiltisti roska-astiaan ja jossa roskien lajittelu on hyvin pitkälle vietyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti